Kun kerroin lähteväni Tukholmaan, monet kehoittivat minua käymään Sigtunassa. Tykkään käydä erilaisissa kaupungeissa ja kylissä sekä nähdä uusia paikkoja, joten mielelläni katsastaisin myös Sigtunan. Päätin vähän googletella, jotta saisin jonkun kuvan tästä paikasta. Sain tietää, että Sigtuna on Ruotsin vanhin kaupunki ja sijaitsee Sigtunafjärdenin rannalla, joten innostuin vielä enemmän. Syötyäni aamupalan laitoin itseni rauhassa valmiiksi ja lähdin junalla ja bussilla kohti Sigtunaa.
Kun lähdin kotoa, suu meinasi loksahtaa auki kun talomme läheiset puut olivat täynnä näitä vaaleanpunaisia kukkia. Todella kauniin värisiä ja kukat ovat tulleet vasta hetki sitten, koska en ole niitä aiemmin nähnyt. En tiedä ovatko nuo kirsikkapuita vai mitä? Luulin, että näitä puita kasvaa vain jossain Pariisissa, mutta nyt asunkin aivan niiden lähellä! :)
Päästyäni Sigtunan bussiasemalle, lähdin kävelemään sinne mikä näytti kivalta. Tällainen päämäärätön kävely jossain uudessa ja kauniissa paikassa on kyllä ihanaa! :) Talot Sigtunassa olivat pieniä, söpöjä ja erivärisiä. Pystyi helposti kuvittelemaan kuinka sata vuotta sitten lapset ruutumekkoineen ja shortseineen ovat juoksennelleet näitä katuja. Muutamia ihmisiä käveli siellä täällä, ihanan hiljainen päivä siis. Kuului lähinnä lokkien kirkumista. :)
Järven rannalla oli ihanat näkymät, noita rantahuviloita olisi kiva päästä katselemaan vaikka veneen kyydissä.
Kiipesin jollekin kukkulalle, josta koko Sigtunan kylä ja järvi näkyivät. En yhtään tiedä mikä tuo punainen hökkeli on, osaako kukaan sanoa? :)
Olin syönyt vain kotona aamupalan, joten nälkä alkoi olla jo aika kova. Niinpä kiertelin hetken etsien sopivaa ruokapaikkaa ja katselin vähän ruokalistoja, jotta keksin mitä tekisi mieli. Päädyin syömään Cafe Myntetiin savustettua lohta, burgundinsalaattia ja tomaattimangosalsaa. Oli kyllä aika täydellistä ja tilaa jäi vielä jälkiruuallekkin.
Ajattelin käydä testaamassa jonkun toisenkin kahvilan ja menin läheiseen RC Chocolat -kahvilaan, joka oli ollut koko ajan täynnä väkeä, joten päättelin sen olevan hyvä paikka. Tilasin jonkin erikoislaten ja tuollaisen tummaa suklaata olevan suklaamousseleivoksen. Aikas täydellisiltä maistuivat nekin.
Ihanan rento päivä omassa rauhassa, tällaiset ovat kivaa vaihtelua! Sain mennä juuri sinne minne halusin ja oman aikataulun mukaan. Kun oli nälkä menin syömään paikkaan, joka eniten miellytti. Sain kävellä pikkuisia katuja ympäriinsä ihan rauhassa ja vain nauttia ihanista maisemista, kauniista taloista ja laitetuista puutarhoista. Ei tarvinnut puhua ja sai olla omissa ajatuksissaan. Kun näkyi puu, johon teki mieli kiivetä, kiipesin sinne. Kukaan ei kieltänyt eikä ainakaan kauhean moni ollut näkemässä. ;)
