Vinkkejä au pairille

Olen ollut au pairina Ruotsissa ja Australiassa, minkä vuoksi olen myös tavannut lukuisia au paireja, joten ajattelin jakaa vinkkejä sellaisille, jotka ovat miettineet au pairiksi lähtöä. Molemmat au pair -kokemukseni ovat olleet niin huikeita ja myös todella erilaisia, että voin vain suositella tätä kaikille. En ole myöskään kuullut keneltäkään toiselta au pairilta, että joku katuisi tätä, joten tärkein vinkki: lähtekää.

Onko au pairina olo oma juttu?

Au pairiksi on helppo lähteä, mutta se ei sovi ihan kaikille. Ensiksi on pidettävä lapsista, ainakin jonkun verran, jos au pairiksi suunnittelee lähtevänsä. Heidän kanssa ei kuitenkaan tarvitse olla kokemusta eikä heidän kanssa tarvitse osata olla. En minäkään osannut, vasta nyt osaan vähän paremmin. On kuitenkin oltava halua oppia sekä vastuunkantamistaitoa, sillä au pair on kuitenkin vastuussa toisten lapsista. Au pairina ollessa on hyödyksi, jos on sosiaalinen ja tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Toinen asia, mitä pitää miettiä on, pystytkö asumaan (aluksi) vieraan perheen nurkissa ja pystytkö sopeutumaan perheen tapoihin. Varsinkin, jos on asunut yksin ennen au pairiksi lähtöä, saattaa olla haasteellista taas tottua siihen, että joutuu elämään muiden ihmisten kanssa. Sinun on totuttava heidän illallisaikoihin ja siihen, että aina ei välttämättä löydy kaapista (tai edes kaupasta) sitä ruokaa mitä olet kotona Suomessa tottunut syömään. Et voi mekastaa omassa huoneessasi, kun lapset nukkuvat. Et välttämättä kehtaa säilyttää alkoholijuomiasi perheen jääkaapissa. Olen törmännyt perheisiin, jotka tarjoavat au pairille oman asunnon, mutta heitä on huomattavasti harvemmassa. Ja siinäkin on se, että silloin joutuu mahdollisesti ostamaan itse ruokansa, jos ei jatkuvasti kehtaa perheelle kertoa, mitä tarvisisi tai jos ei kehtaa käydä perheen jääkaapilla täyttämässä kassia. Toisaalta välillä löytyy myös perheitä, jotka antavat vielä taskurahan lisäksi rahat ruokaan ja saa itse valmistaa haluamansa ruokansa. Omissa perheissäni olen kuitenkin saanut niin herkullisia ruokia, että olen ollut erittäin tyytyväinen tähänkin. 

Ja rahasta pääsemme siihen, että au pairin hommilla ei pääse rikastumaan ellei ole todella säästeliäs. Perheen kuuluu tarjota taskuraha, oma huone sekä kaikki ruuat. Taskuraha on Australiassa usein 200 dollaria (noin 130€) viikossa, joillakin voi olla enemmänkin. Taskuraha riippuu täysin perheestä ja työmäärästä. Täällä palkka tosiaan maksetaan viikottain, kun taas esimerkiksi Ruotsissa ja useimmissa muissakin maissa maksetaan kerran kuussa. Au pairiksi on kivempi lähteä, jos on vähän omia säästöjä. Lennot kohdemaahan joutuu yleensä maksamaan itse, tosin olen kuullut perheistä, jotka kustantavat myös ne. Joihinkin maihin, kuten tänne Australiaan tarvitaan myös viisumi, josta tulee taas lisää kustannuksia.

Päätös lähtemisestä

Jos edellisen kohdan asiat ovat kunnossa ja kiinnostaa ulkomailla asuminen, jokin tietty maa, kieli tai kulttuurit, kannattaa lähteä. Au pairiksi lähteminen on yksi helpoimpia keinoja lähteä ulkomaille, koska ei tarvitse huolehtia vuokrista tai ruuista ja on host-perhe auttamassa kaikessa. Iällä tai sukupuolella ei myöskään usein ole väliä, kaikenikäisiä au paireja 18-vuotiaasta ylöpäin etsitään. Myös pojat voivat hakea au pairiksi ja jotkut perheet jopa haluavat pojan itselleen. Jos pelottaa kielitaito, maailmalla on monia suomalaisia perheitä, jotka kaipaavat suomalaista au pairia ylläpitääkseen lastensa kielitaitoa. Jos taas ei osaa jotakin kieltä, mutta haluaa oppia, paras tapa on asua kielen kohdemaassa. Suurimmassa hätätapauksessa Suomeen pääsee aina takaisin, joten miksi ei ottaisi riskiä ja lähtisi.

Profiiliin panostaminen

Suosittelen ehdottomasti hakemaan host-perhettä ilmaisen Au pair World -sivuston kautta, järjestöön ei kannata tuhlata rahoja. (Ellei ole menossa Jenkkeihin, olen ymmärtänyt, että sinne on pakko mennä järjestön kautta.) Facebookin erilaisissa au pair -ryhmissä haetaan myös jonkun verran au paireja, mutta suosittelen kuitenkin sellaisten lisäksi tuota Au pair Worldia, koska siellä on enemmän valinnanvaraa ja mahdollisuuksia selailla perheitä. 

Kun tekee profiilia on panostettava ja nähtävä vaivaa tekstin kirjoittamiseen, hymyilevät kuvat sekä kuvat lasten kanssa ovat varmasti aina eduksi. Kannattaa kertoa kaikki kokemukset, mitä lapsista on, oli ne sitten siskon lasten hoitamista tai kesäkerhon ohjaajan hommia. Jos mahdollista, kannattaa kysellä suosittelijoita ja mainita niistä profiilissa. Pitää ehdottomasti olla rehellinen ja on hyvä mainita, jos on jotain erityisiä toiveita. Mutta missään nimessä ei saa luetella vain vaatimuksia perheelle vaan pitää myös kertoa, mitä annettavaa itsellä olisi heille ja miksi olisi hyvä valinta. Kannattaa kertoa harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista, sillä yleensä perheitä kiinnostaa, mitä tekee vapaa-ajalla. Jos on jotain rajoitteita ruokavalion suhteen kannattaa myös mainita niistä. Esimerkiksi jollekin perheelle kasvissyöntini oli ongelma, joten on hyvä, jos sellaiset asiat ovat tiedossa etukäteen. Kaikenlaisista kodinhoitotaidoista kokkaamisesta siivoukseen kannattaa myös mainita. On hyvä miettiä onko sijainnilla itselle merkitystä, haluaako suureen kaupunkiin vai kelpaako maaseutu. Maaseudulle mennessä, voi olla vaikeampi löytää seuraa muista au paireista ja muutenkin saattaa iskeä tekemisen puute, mutta jos on kiinnostunut esimerkiksi eläimistä ja perheellä on maatila niin tällöin maaseutu on varmasti hyvä vaihtoehto.

Perhettä valitessa on hyvä luottaa intuitioon

Kun profiili on valmis, kannattaa alkaa selailla perheitä läpi ja oltava itse aktiivinen. Jos vastaan tulee kiinnostavan oloinen perhe, suosittelen laittamaan heti viestiä tai ainakin lisäämään perheen suosikeihin. Molempien perheideni kohdalla, laitoin itse ensimmäisenä viestiä, joten ei kannata jäädä odottelemaan, että perheet laittaisivat viestiä, vaikka niitäkin varmasti tulee. Mitä enemmän perheiden profiileja lukee, sitä paremmin oppii erottamaan millaiset vaikuttavat hyviltä ja mitkä taas eivät. Tutustuessa uuden perheen profiiliin kannattaa ensimmäisenä tarkistaa kohtaavatko tärkeimmät asiat perheen kanssa, kuten aloitusajankohta, au pairiuden kesto, kielitaitovaatimukset ja asuinpaikka. Toisaalta nämäkin asiat voivat olla sovittavissa, jos erikseen kysyy.

Yleensä itselle tulee aina jonkinlainen mielikuva perheestä, kun profiili on luettu ja siihen tunteeseen kannattaa luottaa. Esimerkiksi perhe, joilla on pitkä lista vaatimuksista, mahdollisesti liian henkilökohtaisia kysymyksiä heti alkuun, eivätkä he ole lainkaan kertoneet, mitä tarjoavat au pairille vastineeksi, vaikuttaa sellaiselta, mihin en itse ainakaan haluisi mennä. Veikkaan, että tuollaisessa perheessä paineet ovat paljon suuremmat. Perhe, joka luettelee tarkkaan kaikki säännöt, kellonaikoja ja lastenkasvatuksia myöten, on luultavasti tarkempi asioiden suhteen ja sellaisessa perheessä on ehkä tärkeämpää, että on jonkinlaista aikaisempaa kokemusta lapsista. Jos perhe kyselee etukäteen alkoholin käytöstä kauheasti, saattaa olla, etteivät he mielellään ota au pairia, joka juhlii joka viikonloppu. Jos se on itselle tärkeää, kannattaa ottaa toinen perhe, koska useimmat antavat mennä viikonloppuisin miten tykkää eivätkä he puutu au pairin vapaa-ajan viettoon. 

Perhe, jolla on ennenkin ollut au pair, osaa paremmin ehkä varautua uuden au pairin saapumiseen ja tietää mitä on tulossa sekä tietää, missä saattaa tulla vaikeuksia. Edellisiltä au paireilta saattaa saada myös perheen suhteen hyviä vinkkejä, joita ei välttämättä perheeltä itseltä uskaltaisi kysyä. Kannattaa siis aina kysyä perheeltä, miten edellisten au pairien kanssa on mennyt ja olisiko mahdollista saada heidän yhteistietojaan. Toisaalta perhe, jossa ei ole au pairia ollut panostaa kaikkeen ehkä paremmin jännityksen takia ja olette tasa-arvoisessa asemassa, jos molemmille tilanne on uusi.

Molemmat perheeni ovat kertoneet olevansa rentoja, mitä olen itse ainakin arvostanut. Toisaalta rentous voi tarkoittaa myös sitä, että perhe ei ole aina yhtä siisti kuin itse on tai että perhe voi joskus unohtaa maksaa palkan tai että työajat eivät ole säännöllisiä. Kannattaa valita ystävällisen tuntuinen perhe, joka vaikuttaa halukkailta auttamaan tarvittaessa. Jokin perhe kertoi heti alkuun, ettei voi näyttää kaupunkia minulle, koska heidän auto tulee jo perheen jäsenistä täyteen. Itsellä on ollut enemmän tervetullut olo omissa perheissäni, joissa on jo heti alkuun kerrottu, että olen aina tervetullut heidän mukaansa reissuille. En ole kummankaan perheeni kanssa jutellut Skypessä, mutta suosittelen sitä tai puhelimessa puhumista, jos mahdollista. Jos menisin vielä au pairiksi valitsisin luultavasti perheen, jotka kertovat olevansa kiinnostuneita terveellisistä elämäntavoista sekä jotka kertoisivat olevansa siistejä, koska nitä olen eniten perheissä ollessani kaivannut. Kun on opetellut lueskelemaan perheiden profiileja rivien välistä voi rauhassa luottaa siihen tunteeseen mikä perheen profiilin luettua tulee, koska se yleensä on totta.

Ei kannata pakata liikaa!

Kun perhe on valittu ja menolippu ostettu, kannattaa aloittaa pakkaaminen hyvissä ajoin. Mutta oikeasti, ei saa pakata tavaraa liikaa mukaan. Olen tehnyt tämän virheen molemmilla kerroilla. Tukholmaan mennessä minulla on kaksi täyteenahdettua matkalaukkua ja jotain pienempiäkin reppuja tai laukkuja mukana. Ei olisi kannattanut. Onneksi mukana oli myös joitain vaatteita, jotka saatoin vain laittaa pois, mutta silti lähdin sieltä muistaakseni ainakin kolmen matkalaukun kanssa takaisin Suomeen. Onneksi perheeni vei kaksi laukkua edeltä. Ja onneksi olin laivalla, koska isommalla matkalaukulla painoa oli 40kg... Eli lentäessä kannattaa muistaa, että matkalaukkujen painoraja on monesti vain 20kg. Se kannattaa kuitenkin tarkistaa, koska se vaihtelee lentoyhtiöittäin.

Australiaan tullessa sain pungettua tavarat rinkkaan, mutta sekin oli niin täynnä, ettei sinne olisi mahtunut enää edes yhtä sukkaparia ja pelkäsin sen repeävän liitoksistaan. Nyt jo pelottaa valmiiksi pakkaaminen, kun täältä lähden. Faktahan on se, että todennäköisesti jonkun verran tulee osteltua tavaraa, joten niille kannattaa jättää tilaa. Toinen fakta on se, että kaiken tarvittavan saa ostettua myös paikanpäältä. Itse nyt vain olen sitä mieltä, että turha ostaa mitään, jonka jo omistaa, vaikkakin sitten toisessa maassa. Matkalaukku tai rinkka kannattaa valita sen mukaan mihin on menossa ja mitä on suunnitteilla au pair-ajan jälkeen. Jos on menossa ainoastaan au pairiksi ja sen jälkeen takaisin Suomeen, suosittelen matkalaukkua, joka on vain puoliksi täytetty. Jos taas on suunnitteilla vaikkapa kierrellä ympäri Australiaa nukkuen hostelleissa, niin silloin suosittelen rinkkaa. Ja senkään ei tarvitse olla täyteenahdettu. Pakkaus kannattaa ehdottomasti aloittaa ajoissa, koska se vie yllättävän paljon aikaa, esimerkiksi miettien, mitä voi jättää pois. Tai itsellä aika meni siihen kun koitin saada tungettua kaikkea mahdollista rinkkaan tai matkalukkuun.

Heti säännöt selviksi

Kun saapuu perheeseen, on yleensä hyvätapaista viedä jonkinlainen suomalainen tuliainen, ainakin lapsille. Jos perhe ei automaattisesti ensimmäisten päivien aikana anna jonkinlaista lappusta töistä, kannattaa kysyä voisiko sellaisen saada. Itse olen molemmissa perheissä saanut työt lueteltuina listalla ja varsinkin Ruotsissa lista oli todella selkeä ja kerrottiin mitkä hommat pitää tehdä kerran viikossa ja mitkä joka päivä. Lista on ollut suureksi hyödyksi ja selkeyttänyt, mitkä työt itselleni kuuluu. Näin niistä ei myöskään pitäisi tulla sanomista kun tekee listalla luetellut työt. Jos joku on epäselvää, pitää kysyä! Perheet arvostavat kun kyselee ja on selkeästi kiinnostunut töistä, perheestä, kaupungista tai mistä tahansa. 

Kannattaa varmistaa, että pelisäännöt ovat selvät ja tietää esimerkiksi sen, koska on työaika ja koska töitä ei tarvitse tehdä. Itse en ole kummassakaan perheessä ilmoittanut, jos olen kotoa pois yön, mutta kerron kyllä aina, jos jonnekin lähden. Ruotsin perheessä yksi edellisistä au paireista kertoi, että ei tarvitse ilmoittaa yökyläilyistä (tai venähtäneistä baari-illoista). Tässä perheessä on myös sanottu, että saan tehdä ihan mitä huvittaa. Eli onneksi perheeni ovat olleet sen verran rentoja, että antavat mennä miten tykkään. En ole oikeastaan edes törmännyt perheisiin, joissa olisi kotiintuloajat, mutta ilmeisesti niitäkin löytyy.

Kaikki perheet eivät hyväksy kavereiden tuomista kotiin, mutta tästäkin kannattaa kysyä ja onhan se kohteliasta ilmoittaa, jos joku kaveri on tulossa käymään. Usein perheet ovat hyvinkin joustavia, joten kannattaa vain rohkeasti kysellä. Varsinkin alussa on hyvä olla tarkkaavainen ja seurata esimerkiksi, miten perheen äiti siivoaa keittiön tai onko vanhemmille ok, että lapset katselevat telkkaria enemmän kuin puoli tuntia päivässä. Kun ottaa vanhemmilta mallia, miten he lapsiaan kasvattavat, on se lapsille johdonmukaisempaa kuin, jos alkaisi käyttää heihin omia kasvatusmetodeja. Vaikuttaa myös oma-alotteiselta, jos on tarkkailut, miten uudessa perheessä asioita hoidetaan eikä kaikesta tarvitse erikseen mainita.

Työajoista

Työaikani edellisessä perheessä oli muistaakseni noin 25-30h viikossa ja tässä perheessä arviolta noin 20h viikossa ellei vähemmänkin ja toisaalta joskus taas enemmän. Molemmissa perheissä tunnit ovat vaihdelleet paljon, enkä ole ikinä edes laskenut niitä. Työaika on tuntunut aina sopivalta. Itse en menisi perheeseen, jossa tunnit alkavat olla 40 viikossa, koska mielestäni silloin kuuluu jo saada lastenhoitajan palkka. Onneksi tässäkin suhteessa perheitä on hyvin monenlaisia. Edellisessä perheessä oli sääntönä, että jos lapset ovat kipeitä olen heidän kanssaan koko päivän kotona ja tässä perheessä olen lasten kanssa kotona lomilla. Näitä tapauksia ei kuitenkaan kovin usein ole tapahtunut. 

Tässä perheessä minulle on myös sanottu, että jos tahdon pidennetyn viikonlopun niin voin rauhassa pyytää ja se järjestyy kyllä aina. Ja veikkaan, että se olisi myös edellisessä perheessä järjestynyt. Ruotsin perheessä ei ollut ikinä viikonloppuisin töitä ja niiden tekeminen oli kielletty. Tässä perheessä sanottiin, että töitä voi joskus olla viikonloppuisin ja niitä on ollut nyt yhtenä viikonloppuna sekä parina perjantai-iltana. Jatkossa kuitenkin valitsisin luultavasti perheen, jossa töitä ei viikonloppuna ole, vaikkei tuo yksi viikonloppu lainkaan haitannutkaan.

Molemmissa perheissä työkuvio on ollut aika samanlainen, aamulla valmistelen lapset kouluun/ päiväkotiin, päivällä kotitöitä ja iltapäivällä haen lapset sekä olen heidän kanssaan siihen saakka kunnes vanhemmat tulevat kotiin. Ensimmäisessä perheessä oli neljä pientä lasta, joten heidän kanssa tekemistä riitti ja koko ajan oli hommia. Tässä perheessä kun lapset ovat jo 5 ja 8-vuotiaita, tulee välillä jopa vähän tylsää. Itse ehkä jatkossa menisin perheeseen, jossa on pieniä lapsia, koska tällöin tekemistä riittää koko ajan, varsinkin, jos niitä on neljä. Nyt tulee välillä olo, että mitä sitä tekisi. Tykkään enemmän kun on selkeät ja säännölliset työajat, vaikka töitä olisikin vähän enemmän.

Kaikki ei aina mene niin kuin on kuvitellut

Aina tulee yllätyksiä eikä voi koskaan etukäteen tietää, millainen perhe oikeasti livenä on ja kuinka loppujenlopuksi synkkaa. Itsellä ei onneksi ole mitään suurempia tai vakavempia yllätyksiä tullut vastaan, mutta silti aina on ollut jotain, mistä en ole etukäteen tiennyt. Pitää olla sopeutuvainen ja joustava sekä muistaa, että elää toisten perheessä heidän säännöillään ja maassa maan tavalla. Ei saa alkaa arvostella perheen tapoja, vaan on hyväksyttävä se, että perheet ja tavat ovat erilaisia.

Jos menee perheeseen, joiden kieltä ei niin hyvin osaa, on hyvä luottaa siihen, että oppii kunhan puhuu niin paljon kuin osaa. Perhettä ei kiinnosta puhevirheet, sillä pääasia on että tulee ymmärretyksi. Ei kannata luovuttaa, vaikkei ensimmäisten viikkojen (tai kuukausien) jälkeen puhuisikaan kieltä täydellisesti. Jos ei ymmärrä jotain, kannattaa aina jälleen kerran kysyä. Yleensä perheet auttavat vain mielellään ja haluavat, että perheeseen sopeudutaan ja ollaan siellä kuin kotona. He myös haluavat tietää, jos jokin vaivaa, joten mieltä painavista asioista on hyvä kertoa, vaikka vaikealta tuntuisikin. Itsellä ainakin on aina vain helpottanut kun olen kertonut vaivanneista asioista ja jälkeenpäin olen miettinyt, miksen tehnyt sitä heti vaan vatvoin asiaa päässäni, joskus jopa kuukauden. On varauduttava siihen, että voi tulla koti-ikävä, kulttuurishokki tai kielimuuri. Tai ne kaikki. Mutta kun päättää, että selviää niistä ja kun on tietoinen, että niihin useimmat au pairit törmäävät, se helpottaa. Tee työsi niin hyvin kuin vain pystyt, yleensä se riittää.

Jos perheen kanssa tuntuu asiat menevän ylitsepääsettömän huonosti eikä perheelle juttelu auta ja kemiat eivät vain kohtaa, voi suosiolla vaihtaa perhettä. Ei kannata tuhlata aikaa perheessä, jossa tulee vain paha mieli kaikesta tai tuntuu, ettei perhe lainkaan kuuntele tai ymmärrä. Ensiksi on totta kai hyvä miettiä asiaa myös perheen kannalta sekä miettiä onko todella tehnyt kaikkensa ja ollut omasta mielestään hyvä au pair. Uuden perheen saa kuitenkin nopeasti, jos on jo maassa. Uuteen perheeseen vaihtaessa on hyvä varautua kertomaan pätevä syy, miksi perhettä haluaa vaihtaa. Missään nimessä ei kuitenkaan kannata sortua syyttelemään ja haukkumaan entistä perhettä. Joskus saattaa myös käydä niin, että tajuaa ettei au pairina olo vain ole oma juttu ja silloin voi aina etsiä muita töitä tai rahatilanteen salliessa matkustella. Tai palata Suomeen.

Joka au pairin ongelmat

Ehkä tässäkin on poikkeuksia, mutta ainakin monilla au paireilla, joiden kanssa olen jutellut on ollut tietyt asiat, jotka aina hiukan vaivaavat. Lapsiin menee aina välillä hermo ja kaikki lapset kiukuttelevat. Itseään ei missään nimessä saa syyttää siitä eikä kannata pilata päiväänsä lasten kiukuttelulla, koska varsinkin, jos lapsia on enemmän, todennäköisesti joku aina kiukuttelee. Jos perheessä on ollut edellisiä au paireja on hyvin todennäköistä, että lapset esimerkiksi kaipaavat edellistä au pairia takaisin varsinkin alussa. Lapsista tarvitsee myös joskus lomaa, eikä niiden kanssa kannata viettää kaikkea vapaa-aikaa. 

Toisten perheessä asuessa on varauduttava siihen, että jos alkaa tehdä keskellä yötä mieli ruokaa, ei välttämättä kehtaa lähteä keittiöön penkomaan kaappeja. Jos tälläisiä hetkiä sattuu usein, kannattaa hankkia pieni ruokakätkö omaan huoneeseen. (Kyllä, minulla on ollut sellaisia vaatekaapeissa, toivottavasti en ole ainoa.) Jollain onnekkailla saattaa olla myös esimerkiksi oma jääkaappi huoneessa. Aina ei myöskään kehtaa sanoa, jos haluaa perheen ostavan jotain ruokaa, varsinkin jos se on jotain erikoisempaa ja kalliimpaa. Darrassa oleminen saattaa olla noloa sunnuntain illallispöydässä. Pahimmissa tapauksessa kannattaa silloin viettää sunnuntai vaikka kaverin luona, jottei tarvitse keksiä tekosyitä kun illallinen ei kelpaa. 

Keittiö on aina siistein silloin, kun au pair on sen siivonnut, muuten se saattaa olla kuin pommin jäljiltä. On hyväksyttävä, että usein on au pairin tehtäväsi siivota keittiö ja lasten jälkien lisäksi myös vanhempien jälkiä. Vanhemmat kuitenkin nauttivat kun saavat tulla töistä siistiin keittiöön. Maanantaisin on hyvä varautua puolet pidempään työpäivään kun siivoaa koko viikonlopun jäljet talosta ja pesee viikonloppuna kertyneet pyykit. 

Välillä saattaa rasittaa asua muiden nurkissa ja varsinkin alussa sitä ei oikein tiedä miten olisi. Itselle tulee myös helposti huono omatunto, jos vietän koko sunnuntain omassa huoneessa. Toisaalta siksi, että olisi niin paljon nähtävää ulkona ja toisaalta siksi, että tuntuu ettei perhe tykkää, jos aina (yhden sunnuntain) makaa omassa huoneessa. Vaikka omassa kodissa sellaiset koko päivän neljän seinän sisällä vietetyt päivät ovat välillä oikein mieluisia ja rentouttavia, niin au pairina ollessa ne eivät sitä valitettavasti yleensä ole. On myös hyväksyttävä se, että ei ikinä voi tietää, koska huoneen ovi pamahtaa auki ja omaa rauhaa ei välttämättä niin helposti saa. Usein myös viikonloppuisin saattaa joutua herätä aikaisin lasten kiljumiseen, ellei ole varustettu todella hyvillä unenlahjoilla. 

En tiedä miksi, mutta molemmissa perheissä on ollut ongelmia vessan lukkojen kanssa. Ruotsissa lukitsin itseni vessaan (minkä muutkin au pairit olivat siinä perheessä suurinpiirtein kerran tehneet). Tässä perheessä vessan lukko ei taas toiminut lainkaan, joten aina sai vain toivoa, ettei kukaan tule vessaan kun siellä olin. Onneksi vessa oli vain lasten ja minun käytössä. Useimmiten. Nämä perheiden kodit eivät ole edes olleet ainoita ongelmallisia paikkoja, joissa vessan lukot eivät ole toimineet, vaan niitä on ollut milloin missäkin mummuloissa, ravintoloissa ja hotelleissa kyseisissä maissa. Hyvä varautua siis kaikenlaiseen.

Kun lähtee yksin au pairiksi uuteen ja vieraaseen maahan, todennäköisesti tulee jossain vaiheessa tylsää ja yksinäistä sekä olo, että haluaisi jutella vain niille omille vanhoille tutuille suomalaisille ystäville suomeksi. Aina ei välttämättä jaksaisi tutustua uusiin ihmisiin. Mutta onneksi sellaisia hetkiä on aika vähän, kun osaa suhtautua asioihin oikein. Ja onneksi nykytekniikka on toimivaa.

Muut au pairit

Facebookissa on lähes kaikilla vähänkin suuremmilla kaupungeilla oma ryhmänsä au paireille. Ryhmä löytyy kirjoittamalla hakukenttään kaupungin nimen sekä au pairs. Jos kavereiden löytyminen on itsellesi tärkeää, voi tarkistaa jo Suomessa tämän ryhmän olemassaolon ja koon. Kannattaa rohkeasti laittaa toisille au paireille viestiä ja olla itse aktiivinen, jos haluaa tavata muita. Host-perheetkin ovat yleensä tyytyväisiä kun tapaa myös omia kavereita ja he ymmärtävät, että lapsista tarvitsee lomaa. Muiden au pairien kanssa tulee useimmiten hyvin juttuun, koska aina riittää yhteisiä puheenaiheita. Toisilta au pairelta saa myös loistavia vinkkejä kaupungista ja sen parhaista paikoista, varsinkin jos he ovat viipyneet kyseisessä kaupungissa pidempään. Ja totta kai heiltä saa myös sitä vertaistukea au pair -elämästä, mitä ei ketkään muut voi ymmärtää kuin toiset au pairit. Mitä isommassa kaupungissa on, sitä varmemmin ja helpommin löytää itselleen mukavalta tuntuvan kaveriporukan. Tästä syystä, jos menisin vielä au pairiksi valitsisin mielummin hieman suuremman kaupungin.

Au pair -ajasta kannattaa nauttia, näkeä ja kokea

Klisee, mutta totta. Ei kannata jäädä makoilemaan huoneeseen vaan ottaa selvää, mitä tekemistä ja nähtävää kaupungissa on ja onko lähellä esimerkiksi muita kaupunkeja tai nähtävyyksiä, jotka kiinnostaisi. Netistä löytyy paljon vinkkejä, TripAdvisor on hyvä ladata puhelimeen ja ihmisten kanssa kannattaa jutella sekä olla avoin vinkeille ja ehdotuksille. Jos host-perhe kysyy jonnekin mukaan, suosittelen lähtemään. He todennäköisesti tuntevat kotikaupungin ja ovat mahtavia oppaita siellä. Heidän kanssa näkee myös paikallisten elämäntapoja, paikkoja, joissa paikalliset käyvät sekä juhlien viettoa paikalliseen tyyliin. 

Suomeen paluu

Jossain vaiheessa aina tämä kauan pelätty ja toisaalta myös odotettu tilanne tulee vastaan. Kun lähtee perheestä, on kohteliasta antaa jonkinlainen läksiäislahja. Tämä ei itselle tullut Tukholmassa mieleenkään. Itse viivyin ensimmäisessä perheessä aikalailla tasan kolme kuukautta ja tässä perheessä ehkä vähän kauemmin. Kolmessa kuukaudessa ehtii mielestäni hyvin tutustumaan kaupunkiin ja kyseisen maan kulttuuriin tai ainakin jonkinlaisen kuvan niistä saa. Au pair -ajan jälkeen alkaa myös usein kaivata töihin, joista saa kunnolla palkkaa. 

Ruotsista en kuitenkaan olisi todellakaan halunnut lähteä tuon ajan jälkeen vielä takaisin Suomeen. Vaikka kavereita ja perhettä olikin kiva taas nähdä, kyllähän Suomi naapurimaamme jälkeen järkytti monessa asiassa ja ikävä Ruotsiin ei ole helpottanut vieläkään. Läheiseni (ja ei niin läheiset) joutuivat pitkään kuuntelemaan, kuinka Ruotsissa milloin mikäkin asia oli niin paljon paremmin ja kuinka huikea kaupunki Tukholma onkaan. Tuossa on hyvä vähän koittaa rajoittaa, koska kaikki eivät jaksa kuunnella sellaista jatkuvaa hehkutusta. Au pair -ajan jälkeen kannattaa varautua siihen, että luultavasti kaikokaipuu on valtava ja haluaa aina vain lisää ulkomaille. Tai kai niinkin voi käydä, että tajuaa Suomen olevan se oma juttu. Joka tapauksessa ulkomailla vietetyn ajan jälkeen maailmankuva on avartunut ja ihmisenä on muuttunut, ainakin vähän.

Siinä vinkkejä ja kokemuksia, jotka nyt tulivat mieleen, niitä tulikin yllättävän paljon. Jos joku toinen au pair keksii lisättävää näihin, niin saa kertoa!

Jos joulua ei tänä vuonna tulekaan

Olen aina rakastanut kaikkia juhlia, oli niihin syytä tai ei. Juhlat ovat täynnä mukavaa yhdessäoloa, mielenkiintoisia keskusteluja ja totta kai sitä hyvää ruokaa. Joulu on merkannut minulle juurikin kaikkea tuota ja lapsuuden jouluista minulla on vain lämpimiä muistoja. No okei yhden kerran muistan itkeneeni, koska luulin ettei joulupukki tulisikaan. Mutta kyllä se lopulta tuli, joten sekin joulu päättyi hyvin.

On paljon asioita, jotka tekevät joulustani joulun eikä se joulupukkikaan ole enää pääasia. Koska pääasia on tietysti lumi, eihän ne mustat joulut ole ikinä tuntuneet sellaisilta oikeilta jouluilta. Kotona ollaan aina panostettu tunnelmaan, on sytytetty kynttilät takan päälle ja ympäri taloa, ulkotulia unohtamatta. Pikkuveli on käynyt valitsemassa kuusen metsästä ja sen tuoksu (ja neulaset) täyttävät talon. Illalla istutaan pöydän ääressä ja syödään pitkän kaavan mukaan kaikkia jouluruokia, joululaulut soivat rauhallisesti taustalla ja ulkotulen lepattavaa liekkiä vasten leijailee lumihiutaleita. Silloin tuntuu joululta. Olen ehkä poikkeuksellinen, koska rakastan kaikkia jouluruokia enkä ole vielä mikään joulu kyllästynyt niihin, vaikka syödään niitä useampana päivänä peräkkäin. Jouluaaton iltana makoillaan uudet äidin tekemät villasukat jaloissa, juodaan glögiä ja luetaan uusia joululahjakirjoja. Luulen, että yksi syy, miksi pidän jouluista ja juhlista yleensäkin on, että meillä niistä on tehty aina erilaisia ja niihin on panostettu.

No entäs nyt tänä jouluna kun olen täällä toisella puolen maapalloa? Täällä kuumuudessa, jossa lumesta ei ole tietoakaan ja pimeäkin tulee vasta seitsemän aikoihin. Täällä missä joulu tehdään Happy Christmas -glitterkoristeita levittelemällä palmuihin. Pelkkä ajatuskin villasukista saa hien virtaamaan vieläkin vuolaammin pitkin selkärankaa. Glögiä ei ole saatavilla, ainakaan täällä pikkuisessa Darwinissa. Tuntuu naurettavalta kuunnella joululauluja Spotifysta kun ulkona on kesä. Eihän joulua nyt vaan voi viettää keskellä kesää. Mielestäni joulua ei tehdä glitterkoristeilla, kaupan joulukrääsällä eikä pihojen eri värisillä, välkkyvillä jouluvaloilla. Mielestäni täällä joulu korostuu vielä Suomeakin enemmän vain kulustusjuhlana, mikä lähinnä ahdistaa.

Tämän vuoden jouluaatto menee vielä karavaanatessa, mutta joulupäivänä saavutaan Brisbaneen. Saatan pikkuisen kaivata niitä valkoisia kinoksia, glögiä, livekalaa ja joulutorttuja. Kaikkia jouluruokia en jaksa luetella. Ja totta kai myös niitä läheisiä, joiden kanssa olen joulua viettänyt. Kaikesta huolimatta, on mielenkiintoisia nähdä millainen se joulu täällä puolen maapalloa on, vaikkei se itselle varmaan siltä oikealta joululta tunnukaan. Mielenkiinnolla odotan, onko se jotain muutakin kuin tuota jokapuolelta tursuavaa joulukrääsää. Erilainen joulu on jokatapauksessa tulossa ja pitäähän se nähdä, miltä se tällä puolen maapalloa näyttää. Pikkutyttönä kun en millään voinut uskoa, että joillakin ihmisillä on joulu keskellä kesää, joten nyt olen täällä todistamassa sen omin silmin.

Nauran aina tälle kuvalle, jollain tapaa nämä kuuset ja palmut yhdessä ovat aika koomisia.

Ainiin! Tänään kun vein lapsia lastenleirille, ohjaaja kysyi mistä olen kotoisin ja kuultuaan vastauksen hän osasi kertoa, että Joulupukki on kotoisin Suomesta. Olen miettinyt, että tiedetäänkö sitä täällä, joten hienoa, että ainakin joillekin ovat faktat selvillä!

Fannie Bay

Löysin kätköistäni muutamia julkaisemattomia kuvia Fannie Baylta, joten ajattelin laittaa ne tänne. Ensi viikon lauantaina ollaankin jo lähdössä host-perheen kanssa kohti Brisbanea jouluksi ja uudeksi vuodeksi. En voi tajuta, että kolme kuukautta tässä perheessä ja Australiassa on jo takana! Mihin aika on oikein mennyt? Tuntuu, että siitä on ihan hetki kun ajeltiin aamuauringossa lentokentältä tänne väliaikaiseen kotiini. Joka tapauksessa on kyllä ihana päästä näkemään uusia paikkoja, kolmessa kuukaudessa Darwin on tullut jo varsin tutuksi. Tammikuussa pitäisi myös alkaa etsiä farmihommia, jotta saan toisen vuoden viisumin varmistettua. Ainakaan ei ehdi tylsää tulla missään välissä.

Lempparikahvilani

Olen käynyt täällä Darwinissa oloni aikana ehkä vähän liikaakin syömässä ulkona aamupaloja, lounaita ja millon mitäkin. Toisaalta en tiedä voiko sitä tehdä liikaa, koska se on kuitenkin asia, josta suunnattomasti nautin ja täällä on niin paljon ihania kahviloita ja ruokapaikkoja, että pakkohan niissä on käydä maistelemassa. Tuntuu, että hinnat ovat myöskin alhaisempia kuin Suomessa. Itselleni on kuitenkin näiden kaikkien joukosta noussut yksi ehdoton lempparipaikka, nimittäin Karma Cafe and Fitness. Valikoima on monipuolista ja sieltä saa yleensä kaikkea mitä milloinkin tekee mieli. Tuo fitness -sana vähän ärsyttää, mutta ehkä se tulee siitä, että smoothieihin on mahdollisuus pienestä lisämaksusta lisätä jotain protskujauheita tai spirulinaa. Muutenkin annoksista saa vielä enemmän mieleisiään kaikenlaisilla lisukkeilla, joita lisämaksusta saa. Lisukelista on myös todella monipuolinen ja pitkä.

Kahvilasta saa ihania aamupaloja, muutakin kuin ne perus omeletit ja toastit, vaikka niitäkin on mahdollista saada. Sieltä saa monipuolisia lounaita, hampurilaisista kevyempiin vaihtoehtoihin ja joka päivä on myös jokin vaihtuva annos. Ehkäpä parhaimpina kaikista ovat älyttömän herkulliset, tuorepuristetut mehut, joita vetelisin helposti ykkösellä alas, koska ne ovat vain niin hyviä, varsinkin jos niihin on laitettu tarpeeksi inkivääriä.

Asiakaspalvelu on useimmiten täydellistä. Omistajiksi olettamani tyypit ja (pikkuhiljaa muutkin) muistavat minut ja ilahtuvat aina kun sinne saavun ja jos en ole hetkeen käynyt siellä niin heti ihmetellään. Suomalaiselle tälläinen on kyllä outoa kun on tottunut, että vaikka kävisi samassa paikassa vuosia, sitä saatetaan edelleen esittää ettei tunneta. Täällä riittää, että on tyypin nähnyt pari kertaa, niin sitä ollaan jo niin kuin olisi tunnettu vuosia. Aina kun tuonne kahvilaan menen, sitä tuntee itsensä tervetulleeksi ja lähes aina kun lähden minulla on hymy korvissa. Kyseisessä paikassa tunnutaan panostavan laatuun ja kaikki annokseni ovat olleet täysin kymppejä. Kahvilan sisustukseen tuo persoonallisuutta kaikenlaiset hyväntuulen mietelauseet sekä ihanat, kuluneet pöydät.

Mustikka-suklaaraakakakku. Näitä samoja raakakakkuja saa Darwinista muutamasta paikasta, ja ilmeisesti ne ovat kaikki jonkun paikallisen leipurin tekemiä. Ainakin todella hyviä ovat olleet kaikki!

Tattaripannukakkuja ja hedelmiä.

Yksi suosikkimehuistani, joka sisältää mm. porkkanaa, appelsiinia, inkivääriä ja minttua. Ja huomatkaa tuo ihana pöytä!

Niin yksinkertaista ja niin hyvää.

Acai-bowl, joita tilaan melkeinpä aina kun aamupalalla käyn.

Olisiko tämä ollut hasselpähkinä-suklaaraakakakku?

Avokado-toast fetalla ja tuo maistui kyllä taas aivan täydelliseltä! Ja vähän niin kuin ruisleipää olisi syönyt.

Todella herkullisia itsetehtyjä bataatti-lohipihvejä! Vaikka en tuosta perushöttösalaatista niin välitä, mutta iduista plussaa.

Cappuccino mantelimaidolla.

Jos Darwiniin menee, niin tuolla kannattaa ehdottomasti käväistä, ainakin jos tykkää vähän erilaisemmista ruuista. Kahvilan osoite on 12 Salonika St Parap.