Ensimmäinen yö Ubudissa ja Pura Tirta Empul

Kun tulimme Lombokista takaisin Balille, olimme maksaneet ja hommanneet kyydit niin, että saisimme kyydin Padang Bain satamasta Sanurin satamaan, josta menisi laivoja Nusa Lembonganiin. Saavuimme Balille kuitenkin aika myöhään ja meidät ohjattiin minibussiin, jossa suurin osa ihmisistä oli menossa Ubudiin. Sinne mentäisiin ensin ja vasta sen jälkeen Sanuriin. Istuessamme pienessä bussissa ja huristellessamme pimeillä teille, bussin sivuovi auki, rupesimme miettimään, että pitäisikö kuitenkin jäädä Ubudiin nyt ja mennä Lembonganiin myöhemmin, sillä emme kuitenkaan enää saman päivän aikana pääsisi sinne ja meillä oli joka tapauksessa aikeina viettää Ubudissa muutamia öitä, joten voisimme tehdä sen nyt kun sinne kerta pääsisimme helposti.

Niinpä jäimme pois Ubudissa ja menimme rinkkoinemme syömään ensimmäiseen raflaan, joka osui silmiin. Ravintolassa oli hidas ja huono palvelu ja jossain vaiheessa vieressä istuvani nainen huomasi, ettei minulla ollut menua, joten hän antoi omansa minulle. Hän näki rinkkamme ja kysyi oliko meillä yöpaikkaa ja eihän meillä ollut, olimme ajatelleet ravintolassa wifin avulla varata jonkin paikan. Nainen sitten kertoi, että hän omisti erään hotellin parin kilometrin päässä keskustasta. Hän näytti ihania kuvia hotellista tabletiltaan, minkä jälkeen hän lupasi, että voisi hakea meidät miehensä kanssa skoottereillaan ja näyttää huoneet ja jos ne eivät kelpaisi he toisivat meidät takaisin keskustaan. Nainen vaikutti kaikin puolin luotettavalta ja mukavalta ja huone oli kahdelta sen verran edullinen, että suostuttiin ja syötyämme pariskunta olikin jo ulkona odottelemassa meitä. 

Hotelli Bubu Inn oli aivan uusi ja siisti ja kaikki vaikutti niin hyvältä, että oikeastaan heti kun menimme porteista sisälle, molemmille taisi olla selvää, että sinne jäisimme. Lombokin kalliin eikä niin kummoisen hostellin jälkeen kaikki tuntui luksukselta. Kävimme (lämpimässä!) suihkussa ja menimme valkoisiin, hyväntuoksuisiin lakanoihin nukkumaan. Aamulla meitä odotti herkullinen balilainen aamupala, johon kuului tuoretta hedelmäsalaattia ja hotellin vanhemman rouvan itsetekemää riisipuuroa tarjoiltuna mm. peanut saucen ja vihreiden kasvisten kanssa. Aivan älyttömän herkullista, tuota aamupalaa olen kaivannut monesti.

En ollut ikinä ennen ajanut skootteria, mutta lopulta Ubudissa päätin, että nyt opettelisin. Balilla kuitenkin kaikki ajelevat skoottereilla ja niillä pääsee joka paikkaan helposti eikä vuokrauskaan bensoineen maksa muutamaa euroa enempää päivässä. Vuokrasimme hotellistamme skootterit ja yllätyin kun en heti selkään hypättyäni kaatunutkaan ja oikeastaan se olikin aika helppoa. Voi olla, että muistikuvani ovat vääriä muutaman vuoden takaa kun muistelin koittaneeni ajaa skoballa eikä se mennyt kovin hyvin ja se oli maailman vaikeinta. 

Aluksi pysähdyimme ihastelemaan Tegalalangin riisiterasseja, jonka jälkeen jatkoimme Tirta Empulin temppelille. Kiertelimme siellä ympäriinsä, kastauduimme jossain altaassa ja peseydeimme juoksevan pyhän veden alla, mikä kuuluu ilmeisesti jotenkin hindulaisten rituaaleihin. Temppelialue oli iso ja sinne kannattaa muistaa varata mukaan jokin olkapäät ja polvet peittävä vaate, ellei halua käyttää samoja kaapuja, joita kaikki muutkin turistit ovat käyttäneet. Kastautumassa kannattaa myös käydä vasta kun on kiertänyt koko alueen, sillä siellä ei saa kuljeskella märkänä. Uimassahan piti siis käydä vaatteet päällä.

Temppeliltä matkamme jatkui Sukawatin suurille markkinoille. Söimme lounasta pikkuisesta ruokakojusta ja lähdimme kiertelemään. Markkinoilla sai aikaa kulutettua hyvin ja katseltavaa riitti, aina kaikenlaisista vaatteista ja krääsästä, hedelmiin, ruokiin ja taiteeseen. Ja mikään ei tietenkään maksanut juuri mitään, kunhan osasi tingata. 

Ennen illan hämärtymistä ajelimme takaisin hotellille ja olimme sen verran tyytyväisiä onnistuneesta ajomatkasta, että päätimme ettei se jäisi viimeiseksi. Ulkomailla suunnistaessa todella hyvä apuväline on maps me -sovellus, joka on vähän kuin google maps, mutta toimii ilman nettiä. Sovellukseen saa ladattua eri maiden karttoja, joita pystyy käyttämään puhelimen ollessa offline-tilassa. Balilla ei liiaksi ole tiekylttejä, joten sovellus tuli todellakin tarpeeseen. Skootterilla ajaessa laitoimme kuulokkeet korviin ja koitimme ohjeiden avulla suunnistaa, mikä tosin ei aina ihan sujunut. Kaikkihan tietävät navigaattoreiden ohjeet ”käänny oikealle” kun tie on täysin suora tai ”aja liikenneympyrään”, joka ei ohjeena sinänsä hyödytä kun haluaisit mielummin tietää, missä vaiheessa sieltä pitäisi poistua. Mutta joka tapauksessa sovellus on hyvä olla ja siitä ainakin näkee, missä liikuskelee milläkin hetkellä, jos tuntee olevansa eksyksissä.

Gili T & Lombok

Brisbanesta lensin päivää ennen viisumini päättymistä Balille, josta on nyt jo aikaa reilu parisen viikkoa. Olin herännyt aamulla aikaisin kunnes lentokentälle päästyäni huomasin lennon olevan viitisen tuntia myöhässä. Hiukan harmitti, että olin herännyt turhaan niin aikaisin, sillä muutaman tunnin yöunien jälkeen väsytti älyttömästi ja lisäksi lähtöselvitysvirkailija käski minun ostaa lennot pois Indonesiasta ennen kun hän voisi päästää minua koneeseen. Olisi pitänyt uskoa kun monet sanoivat, että olivat tarvinneet lennot maasta pois, jotta pääsivät sinne, vaikkei aivan kaikilta niitä kysytäkään. Ainakin oli aikaa vertailla hintoja!

Odottelujen ja lentojen jälkeen saavuin vihdoin Balille. Minun oli ollut tarkoitus mennä jo samana päivänä Gili Trawanganille, koska siellä oli kavereitani, mutta lentojen myöhästymisen takia jäin Kutalle yhdeksi yöksi. Otin lentokentältä tyhmänä taksin, koska unohdin hostelliini kuuluvan ilmaisen lentokenttäkuljetuksen ja maksoin siis taksista viitisen kertaa enemmän kuin hostelliyöstä. Ehkä ensi kerralla olen taas oppinut tästäkin. Ei kannattaisi matkustella väsyneenä ja nälkäisenä. Hostellilla päätin, että nyt on vain parasta käydä syömässä lähimmässä paikassa, minkä löydän ja sitten mennä nopeasti nukkumaan.

Aamulla olo olikin paljon parempi ja levännyt ja lähdin etsimään paikkaa, josta saisin ostettua liput Gilille. Hetken käveltyäni ostin liput jostain turistikojusta ja olin innoissani kun ihana myyjä ei yrittänyt huijata hintaa. Sen jälkeen kävin syömässä aamupalaa ja sitten minua tultiinkin jo hakemaan hostellilta. Kuljetus kesti parisen tuntia ja sillä tuli muutama muukin reppureissaaja. Maisemat näyttivät jo tuolla kyseisellä matkalla niin näteiltä, että rakastuin Baliin vähän jo silloin. Kutakaan ei sen yhden yön perusteella vaikuttanut yhtään niin pahalta, mitä olin luullut.

Venematka Gili Trawanganille kesti noin kolme tuntia, vene oli pieni speed boat, joka oli suurimmaksi osaksi täynnä muita backpackareita, musiikki oli kovalla ja jotkut joivat jo olutta. Saattoi huomata, että vene oli menossa juurikin Gili Teelle. Gili -saaria on siis kolme, Gili T, joka on suurin ja kehittynein ja joka on erityisesti bilettäjien suosiossa, Gili Air on vähän rauhallisempi ja Gili Meno on taas pienin ja kaikista rauhallisin, pienemmät saaret ovat käsittääkseni sopivia esimerkiksi pariskunnille, jotka haluavat vain olla rauhassa. Toisaalta kuulin juuri joltain Gili Menolla majailleelta, kuinka hän ei ollut yöllä pystynyt nukkumaan musiikin takia ja mennessään valittamaan respaan, sieltä oltiin vain sanottu, että valitettavasti he eivät voi tehdä asialle mitään, koska meteli tulee Gili Teeltä.

Gili Teellä vein kamani hostellille, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä satamasta. Paikan nimi oli Gili Mansion joka kuului samaan lafkaan Gili Backpackers Castle -hostellin kanssa. Meidän hostellimme ei ollut vielä valmis, joten saimme siksi yöpyä siellä puoleen hintaan (noin 7 euroa) ja saimme myös käyttää Castlen uima-allasta ja baaria. Hinta ei todellakaan ollut paha, koska hostelli oli kuitenkin aivan uusi ja itselläni oli ainakin todella hyvä huone. Se oli vain kolmelle henkilölle, sain nukkua parisängyssä ja maksimissaan huoneessa oli vain kaksi ihmistä. Gili Castle oli taas vanhempi, eikä niin siistejä ja hyviä huoneita ja siellä ei myöskään olisi oikein voinut iltaisin nukkua, koska hostellin aulassa oli aina meteliä ja baarissa väkeä. Aamulla viiden aikaan viereisestä moskeijasta alkoi myös kuulua musiikit, jotka kuuluivat hyvin Gili Castleen.

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä vegaaniruokapaikassa Pituq Cafeessa, jossa oli kyllä aivan älyttömän herkullista ruokaa. Hiukan kalliimpaa kuin paikallinen, mutta välillä oli aina kiva käydä herkuttelemassa siellä. Illalla suurimpien kuulumisten vaihtojen jälkeen lähdimme auringonlaskun aikaan kävelemään saaren toiselle puolelle ulkoilmaleffateatteriin. En ole ikinä ollut sellaisessa, joten oli ihana kokemus! Rantaa pitkin kävellessä näkyi paljon nättejä pikkuisia rafloja, baareja, keinuja ja mitä milloinkin.

Pituq Cafe

Illalla totta kai menimme juhlimaan, eihän Gili Teellä oikein bileistä voi kieltäytyäkään. Seuraava päivä vietettiin tyttöjen kesken syöden kasvisruokaa, makoillen rannalla ja käymällä hieronnassa. Itselleni se oli ensimmäinen kerta, eikä kyllä jää viimeiseksi. Seuraava päivä kului siinä, kun koitin saada nostettua rahaa, mutta automaatti imaisi korttini ja odottelin, että saisin sen sieltä. Kaverini oli saanut myös todennäköisesti jonkin ruokamyrkytyksen, joten haimme hänelle lääkkeitä, kun olimme ensiksi kokeilleet lähes kaikki saaren otto-automaatit, jotta saisimme käteistä lääkäriin. Kannattaa siis varata Balilta käteistä mukaan, koska ei ole itseestäänselvyys, että saarien automaatit toimivat. Illalla menin uudelleen saaren toiselle puolen ja tällä kertaa hyvissä ajoin, jotta ehdin nähdä auringonlaskun kunnolla. Aurinko laskeutui Balin taakse ja oli kyllä aivan upea.

Gili T on kuuluisa myös bileveneistään, joten pitihän sellaistakin kokeilla. Vene maksoi noin 8 euroa ja kiertelimme koko päivän Gili saarten ympäristössä ja pysähdyimme aina välillä snorklailemaan. En ole ikinä myöskään snorklannut kunnolla, joten aluksi se hiukan pelotti ja merivettä meni suuhun, mutta lopulta kun uskalsin hengittää veden alla, se olikin todella hauskaa. Vedessä näkyi kaikenlaisia koralleja ja huikea määrä erikokoisia ja erivärisiä kauniita kaloja. Illalla auringon alkaessa laskeutua, vene pysäytettiin ja saimme katsella auringonlaskua sekä hyppiä veneen katolta mereen. Upea kokemus sekin!

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa Lomkokiin, mutta oloni oli aivan kamala, niin että pääsimme lähtemään vasta vähän ennen puolta päivää. Polveni oli mennyt edellisenä iltana jotenkin vähän pois paikoiltaan, kurkku oli kipeä ilmastoinnista ja kaikenlaisesta juhlimisesta muutenkin huono olo ja joka paikkaan tuntui vain sattuvan. Ei siis ollut mikään maailman mukavin olotila matkustella veneellä ja sen jälkeen vielä parin tunnin automatka. Hostellille päästyämme nukuin seuraavaan päivään ja olo oli jo hieman parempi ja vielä kun vaihdoin huoneeni sellaiseen, jossa ei ollut ilmastointia olo tuli paljon paremmaksi. 

Lombokista en itse nähnyt kauheasti muuta kuin rannan turkoosine vesineen ja vuoria ympärillä. Mutta Gilin jälkeen oli kiva vain saada levätä hetki. Hinnat Lombokilla olivat puolet halvempia kuin Gilillä eikä turistejakaan ollut niin paljoa. Kuitenkin tuntui, että kaupustelijoita oli silti enemmän ja erityisesti pieniä lapsia, mistä tuli aina vähän surullinen olo. Päivät Lombokilla sujuivat rannalla makoillen, syöden hyvin ja lepäillen.

Kirjoittelin postauksen veneessä alla olevan kuvan maisemissa, kun olimme matkalla Lombokista Balille, josta oli tarkoitus jatkaa vielä saman päivän aikana Nusa Lembonganiin. Tälläisessa reissailussa kuitenkin yksi kivoimmista jutuista on se, että välillä voi muuttaa suunnitelmia lennosta, jos siltä tuntuu. Näin kävi juuri silloin, mutta jatkan siitä seuraavassa postauksessa.