Koska ihmisiä näyttää kiinnostavan au pairin arki, ajattelin nyt kertoa millaista se pääpiirteittän itselläni on. Kuvituksena on tästä meidän asuinalueelta otettuja valokuvia. Tämä on kyllä nättiä aluetta ja merikin näkyy kun ulko-ovi on auki. Tosin pakko myöntää, että kelpaisi kyllä asua tuolla tien toisella puolella, jossa asunnot ovat ilmeisesti hieman kalliimpia, koska lähes kaikilla on omat laiturit ja uima-altaat. Sitä uima-allasta nimittäin tässä kuumuudessa todellakin kaipaa!
Mutta mennään siihen perus arkirytmiini. Aamuisin herään seitsemän aikoihin jolloin varmistan ja tarvittaessa komennan, että lapsilla on kaikki valmiina koulua varten. Välillä kun herään, lapset ovat jo täysin valmiita ja välillä he eivät ole tehneet yhtään mitään. Joskus aamut sujuvat mukavasti ja ehditään ehkä tehdä jotain kivaakin ja välillä tytöt taas kiukuttelevat aivan kaikesta. Vien lapset kouluun kahdeksan maissa, riippuen siitä miten ollaan valmiita. Sen jälkeen tulen yleensä kotiin ja syön rauhassa aamupalan.
Päivällä teen hiukan kotihommia, katson että pyykki on pesty ja pesen sitä tarvittaessa, sekä silitän lasten koulupuvut. Lattiat pitää yleensä imuroida joka päivä, koska kissoista lähtee sen verran karvaa. Olen aivan ihastunut näiden johdottomaan imuriin, joka on niin nopea ja kätevä! Tällä hetkellä myös yksi perheen kolmesta koirasta on sisällä, koska niillä on meneillään jonkinlainen kolmiodraama eikä koira voi nyt olla ulkona kahden muun kanssa. Tämän takia käyn myös pissattamassa koiraa. Lisäksi kotihommiin kuuluu keittiön siivous ja yleisilmeen pitäminen siistinä. Keskiviikkoisin käy onneksi siivoojat, joten mitään suursiivousta ei minun tarvitse tehdä.
Nousuveden takia puut tarvitsevat vähän erilaisempia juuria.
Muuten päivisin on omaa aikaa ja teen vähän mitä milloinkin. Kolmen maissa haen lapset koulusta, minkä jälkeen tulemme kotiin. Paitsi keskiviikkoisin, kun nuorimmaisella on jonkinlainen kerho tai terapia, jolle en nyt tiedä oikeaa suomennosta. Siellä kuitenkin pääasiassa pelaillaan erilaisia pelejä, välillä kaksin ohjaajan kanssa ja välillä olemme päässeet vanhemman tytön kanssa mukaan pelailemaan. Kun saavumme kotiin huolehdin, että lapset tekevät kotiläksynsä ja kotityönsä. Sitten saatamme katsoa telkkaria tai leikkiä ja odottelemme, että vanhemmat tulevat kotiin. Host-isä on aika usein töidensä takia merillä, mutta hänen ollessa täällä, on hänen työpäivät vähän lyhkäisempiä ja hän tulee yleensä kotiin ennen lapsia. Perheen äitikin tulee töistä hyvin vaihtelevasti.
Piti ottaa kuva kiviaidasta isälle, joka niitä aina ihailee. Tämä näytti mielestäni aika luonnolliselta ja nätiltä, jos olen mitään kiviaidoista oppinut. Ja juuri tuollaisia kiviä täällä näkyy paljon esimerkiksi rannoilla.
Viime viikonlopun kunniaksi koristeltuja halloween-taloja.
Illallinen tässä perheessä on yleensä noin kuuden aikaan, jonka jälkeen autan tiskauksessa ja loppuilta on vapaa. Host-äiti kokkailee kyllä herkullisia ja välillä vähän erilaisempiakin ruokia!
Meidän kadun pätkää ja minun pikkuinen musta autoni siellä.
Tien toisella puolen voi ihailla näin upeaa auringonlaskua.
Täällä on tapana mennä nukkumaan aika aikaisin eli noin kymmenen aikaan, itse en ole valitettavasti tätä tapaa vielä omaksanut. Vaikka alue onkin rauhallista ja täällä on paljon lapsiperheitä, pakko vielä lopuksi kertoa yhdestä yöstä kun tuntui, varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni, että onkohan tämä nyt aivan turvallinen paikka majailla. Muutama viikko sitten jonain lauantai-iltana noin kello 23 katselin sängyssäni jotain tv-sarjaa. Minun huoneeni on aivan talon perällä ja huoneen takana on pari metriä pihaa sekä aita ja sen takana näkyy vain jonkinlaista rämeikköä tai pusikkoa.
No tuolloin kyseisenä iltana koirat alkoivat yhtäkkiä haukkua ulkona ja jo tämä kummastutti, koska näiden koirat eivät juuri koskaan hauku. Sitten näin verhojeni raosta, että ulkona aidan toisella puolen näkyi valoa sekä kuului auton kaasuttelua ja tööttäilyä. Sammutin nopeasti valot huoneestani ja koitin kurkkia ikkunasta ulos. Valoa näkyi edelleen, kuului kovaäänistä miesten huutelua, koirat haukkuivat edelleen sekä hyppivät aitaa päin. Ihmettelin myös miten talomme taakse on edes päässyt jokin auto, koska en todellakaan tiennyt että sinne pusikkoon pääsisi ajamaan. Sydämen hakatessa raotin varovasti ikkunaa ja koitin kuunnella, mitä ulkona puhuttiin, mutta se ei oikein onnistunut koirien haukkumisen ja auton kaasuttelun takia. Kaikenlaisia puheenaiheita mielikuvitukseni kuitenkin keksi.
Lopulta perheemme äiti heräsi ja meni takapihalle huutelemaann näille miehille, mutta tästäkään keskustelusta tai huutamisesta en saanut mitään selvää. Sen ymmärsin, että jostain heillä oli erimielisyyksiä. En uskaltanut enää sytyttää valoja takaisin, koska ajattelin että kyseiset tyypit näkisivät. Menin takaisin sänkyyni ja jonkin ajan kuluttua lopulta hiljeni. Kurkkasin vielä varmuuden vuoksi verhon raosta ulos ja juuri silloin auton torvi taas tyyttäsi. Pelästyin tietysti, ja olin varma että nämä tyypit vakoilivat ikkunaani ja huomasivat heti kun kurkkasin siitä. Laitoin ikkunani kiinni ja ajattelin seuraavana päivänä kysyä host-äidiltäni mitä ulkona oli tapahtunut. Pikkuisen kuitenkin jännitti sinä yönä nukkua.
Perheen äiti ehti kuitenkin kysyä minulta ennen, että kuulinko mitä lauantai-iltana tapahtui ja sitten hän kertoi, että joku poika oli ajanut autolla talomme taakse kännissä. Hänellä oli tarkoitus ajaa auto vielä kotiinsa, mutta host-äitini oli sanonut ettei se onnistu ja niinpä poika oli soittanut kaverinsa hakemaan ja jättänyt auton odottamaan seuraavaa päivää. Siinä vaiheessa nauratti oma panikointini tilanteesta, joka ei ollutkaan tuon kummoisempi tai dramaattisempi. Hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti