Island hopping El Nidossa

Seuraavan päivän aamuna aurinko vihdoin paistoi kirkkaalta taivaalta ja pääsimme veneretkellemme. Veneemme oli aika täynnä, mutta ei se haitannut. Kävimme ensiksi jollain pikkuisella kauniilla rannalla hiukan pulikoimassa.

Jatkoimme matkaamme pienelle laguunille. Siellä halukkaat saivat meloa kanooteilla, mutta itse tyydyin snorklailemaan. Meidän ollessa vedessä, henkilökunta valmisti meille herkullisen lounaan, mihin kuului esimerkiksi grillattuja mereneläviä, munakoisomuhennosta ja hedelmiä. 

 

Herkullisen lounaan jälkeen jatkoimme matkaa isompaan laguuniin, jonne kuljimme uskomattoman kauniin solan läpi.

Ennen kotiinpaluuta kävimme vielä snorklailemassa ja Secret laguunissa. Ajelimme auringon jo alkaessa laskeutua takaisin El Nidoon ja olimme hyvin tyytyväisiä reissuun ja siihen, että vihdoin oli tullut aurinkoinen päivä. Illalla menimme syömään rannan johonkin reggae -ravintolaan herkullista meksiloista ruokaa. Kansainväliset ruuat siis jatkuivat eivätkä pettäneet tälläkään kertaa.

Las Cabanas -ranta

Olimme varanneet seuraavaksi päiväksi saarihyppelyn, mutta taifuunin takia retki oli peruttu ja niinpä lähdimme läheiselle Las Cabanas- rannalle, joka on varmaan kivoin ranta lähimpänä El Nidoa. Sääkin suosi, koska ei satanut, välillä oli vain hiukan pilvistä. El Nidossa oleillessa voisi harkita myös yöpyvänsä Las Cabanaksella, koska rannalla on kivoja rafloja ja baareja.

Illalla kävimme syömässä keskustan rannan lähellä sijaitsevassa Ukrainalaisessa ravintolassa, jossa saimme taas todella hyvät täytetyt leivät. Eri maiden ruuat El Nidossa ovat ainakin herkullisia! Filippiiniläinen ruoka kun ei ole mitenkään niin kummallista ja esimerkiksi pikaruokapaikkoja tuntuu olevan joka paikassa.

Ruokailun jälkeen menimme hierontaan, joka oli ehkäpä reissun paras. Kroppa hierottiin joka puolelta ja nainen osasi hommansa. Valitettavasti en muista paikan nimeä. Hieronnassa ollessamme alkoi sataa kaatamalla, siis todellakin kaatamalla niin, että sekunnin jälkeen oltiin jo litimärkiä. Turhaan odottelimme hetken sateen laantumista, mutta kun se tuntui vain jatkuvan, riisuimme kenkämme ja juoksimme vettä täynnä olevien katujen läpi kotiin.

Nacpan Beach

Hotellin vaihdon jälkeen vuokrasimme skootterin, joka oli Filippiineillä varmaan puolet kalliimpi kuin Indonesiassa. Niinpä otimme vain yhden ja lähdimme ajelemaan Nacpan beachille. Tie oli hyvää ja helppoa ajella, lukuunottamatta viimeistä osuutta, jossa oli välillä niin paljon mutaa, että minun oli hypättävä kyydistä pois ja käveltävä, ettei oltaisi kaaduttu.

Perillä ehdimme hiukan uiskennella ja makoilla rannalla ennen kuin alkoi sataa. Philippiineillä oli tuolloin taifuuni Luzonin saarella, joka vaikutti ilmeisesti myös Palawaniin, joka ei niin kaukana ole Luzonista. Saimme useita viestejä Suomesta, että ollaanko hengissä ja voidaanko lähteä Filippeeineiltä pois. Sade meni kuitenkin jossain välissä ohi, niin että pääsimme kiipeilemään rannan upeille kukkoloille.

Matkan varrella pois rannalta pysähdyimme jossain paikallisessa pikku kojussa kyselemässä ruokaa ja ainoa kasvisvaihtoehto oli nuudeleita (tosin kana- ja pihvimausteilla). Söimme siis sellaiset parillakymmenellä sentillä ja maistoimme myös paikallisia leipiä, jotka makeusasteeltamme maistuivat kuitenkin enemmän pullalta, mutta olivat hyviä joka tapauksessa. Illalla El Nidossa menimme kreikkalaiseen ravintolaan syömään ja munakoisoateriani oli todella hyvää! Kotimatkalla neniimme kantautui tuoreen pullan tuoksu El Nidon leipomosta, jossa näkyi samoja pullaleipiä, joita olimme päivällä syöneet. Erona oli se, että tällä kertaa pullat olivat lämpimiä ja tuoreita, joten pakkohan niitä oli ostaa. Leipomossa tulikin sen jälkeen käytyä päivittäin ja suosikeiksi tulivat leipäpullien lisäksi jonkinlaiset seesampyörykkäpullat sekä banaanileipä.

Filippiinit, Puerto Princesa ja saapuminen El Nidoon

Balilta lähdimme illalla kohti Filippiinejä ja huonosti mietittyjen lentojen takia, yö kului Singaporen lentokentällä lattialla nukkuen ja määränpäähämme Puerto Princesaan saavuimme iltapäivällä. Otimme halvan tricyclen hostellillemme. Tricyclet eli mopo, jonka sivulle on rakennettu pieni koppero, johon pääsee istumaan, ovat Filippiineillä hyvä ja halpa kulkuneuvo, kunhan kuskit eivät yritä huijata. Kannattaa siis ottaa etukäteen hiukan hintatasoa selville.

Hotellimme oli Fanta Lodge, joka yhden yön perusteella vaikutti oikein hyvältä ja henkilökunta oli avualiasta ja ystävällistä. Puerto Princesassa oli yksi todella hyvä ja edullinen kasvisruokapaikka Namaskar, jossa kävimmekin päivän aikana kaksi kertaa. Menu oli todella laaja ja kaikki, mitä maistoimme oli herkullista. Satasella (n. 2e) sai ruuan ja tuoreen hedelmämehun. 

Päivä Puerto Princesassa kului erilaisilla rannoilla rennosti ottaen, sekä ajellen paikallisten halvoilla busseilla ympäriinsä.

Illalla lähdimme pienellä bussilla ajelemaan kohti El Nidoa, jonne saavuimme keskiyöllä kuuden tunnin matkustelun jälkeen. Olimme varanneet ja ensimmäisen (sekä viimeisen) kerran myös maksaneet Skyline Inn -hotellin etukäteen. Kun pääsimme hotellile se oli tietenkin kiinni. Ulkona oli kuitenkin tricycle -kuskeja, jotka tulivat kysymään voisivatko olla avuksi ja he sitten koittivat herätellä hotellin työntekijöitä huutelemalla, mutta eivät he heränneet. Linda löysi salvan, josta portti aukesi ja niinpä menimme sisälle ja kiipesimme huterat ja rikkinäiset portaat ylös. Missään ei näkynyt ketään ja kokeilimme ovia, jos ne aukeisivat. Viimeinen ovi aukesi ja lattialla nukkui poika torakoiden vilistäessä hänen ympärillään. Poika ei herännyt ja Linda löysi jostain toisen oven, jonka hän aukaisi ja sisällä oleva tyttö onneksi heräsi huhuiluun. Hän antoi meille avaimen ja pääsimme vihdoin huoneeseemme. 

Huone oli pieni ja huoneen ainoa pistorasia ei toiminut. Lakana tuntui pyyhkeeltä ja tyyny tuntui koristetyynyltä. No nukuimme yhden yön jotenkin ja jopa minä hyvin sikeäunisena heräsin monta kertaa milloin mihinkin meteliin ulkopuolella. Aamupala kuului onneksi huoneen hintaan ja valitsin juustomunakkaan, joka oli hyvä, ehdottomasti hotellin paras asia. Lindan pannukakku ei kuitenkaan ollut niin hyvä. Itse epäilen, etten enää missään voi saada yhtä hyvää banaanipannaria kuin Kutan hostellissamme. Joka tapauksessa Skyline Inniä en voi suositella.

Aamupalan jälkeen lähdimme kiertelemään ympäriinsä ja etsimään paikkaa, josta voisi varata island hopping -retken ja samalla katselimme, jos löytäisimme jonkin toisen hotellin. Selvisi myös heti, miksi niin monet pitävät El Nidoa kauniina kaupunkina, sillä olihan se upea, kun suuret kalliot ja viidakot ympäröivät pikkuista ja söpöä kylää. Erään turistikojun poika suositteli meille Strong Tower Inn -hotellia ja vei meidät katsomaan sitä. Se oli huomattavasti halvempi kuin edellinen, huoneet oli siistejä ja valoisia, useillä pistorasioilla ja toimivalla wifillä. Maksoimme hostellin heti kolmeksi yöksi.

Ihana Kuta ja Uluwatu

Lembonganilta otimme lautan ja kyydin suoraan Kutalle. Kutaa kohtaan minulla ei ollut mitään odotuksia, koska kaikki olivat lähinnä vain haukkuneet sitä ja kehoittaneet siirtymään sieltä mahdollisimman pian niin kauas kuin mahdollista. En ollut kuullut yhtään kehuja koko paikasta. Kuitenkin ehkä juuri siksi halusinkin omin silmin katsastaa paikan ja ehkä vähän myös houkutteli se, että Kutan sanottiin olevan aussien bilemesta. Ensimmäinen yöni Kutalla ei ollut antanut ihan väärää kuvaa paikasta ja mitä enemmän siellä vietin aikaa, sitä enemmän siihen rakastuin ja kiinnyin. Enkä nyt juurikaan keksi pahaa sanottavaa paikasta ja aion ehdottomasti mennä sinne takaisin. Totta on, että siellä on kaikenikäisiä bilettäviä ausseja, mutta sehän nyt ei itseäni häirinnyt. Myyjiä nyt tietysti oli myös joka kulmassa, mutta niitä on ollut joka paikassa, eivätkä ne Kutalla todellakaan olleet ahdistavimmista päästä. Laukkuvarkaista yms. sain kuulla varotteluja myöskin kaikilta, mutta itseltäni löytyi laukku kaikkine tavaroineen jokaisen bileillan jälkeen. Enkä ainakaan muista, että sitä olisi kukaan yrittänyt pölliä.

Kutalta minulla ei juurikaan ole kuvia, vain muutamat ruoka-kuvat. Syy taitaa olla se, että päivät kuluivat lähinnä surffaillessa, jolloin puhelinta ei ollut mukana ja viihteellä ollessa puhelin unohtui laukkuun. Kaikkien pöllittyjen laukkujen kauhutarinoiden jälkeen puhelin olisi kannattanut ehkä jättää hostellille, jos haluaa pelata varman päälle. 

Meidän hotellimme Kutalla oli Suka Beach Inn, jota voin kyllä suositella kaikin puolin. Hinta oli kohtuullinen tai no todella halpa ja siihen kuului aamupala. Aamupalaan kuului pikkuisen tuoretta hedelmäsalaattia sekä valinnan mukaan banaanipannaria tai jotain leipää tai riisiä. Itse kuitenkin otin joka päivä banaanipannarin, koska en ole ikinä syönyt niin herkullisia banaanilettuja. Se oli vain niin täydellistä, että edelleen kaipaan sitä päivittäin ja ensi kerralla aion mennä ihan sen pannarin takia juurikin kyseiseen hotelliin. Muita hyviä puolia hotellissa oli loistava sijainti, pääkadun ja rannan lähellä, eli keskellä kaikkea, mutta silti se oli hiljainen ja rauhallinen. Hotellihuoneiden keskellä oli puutarhaa, kasveja sekä uima-allas. 

Kutan rannalla oli täydelliset surffi-aallot kaikentasoisille surffareille ja laudan sai vuokrattua kohtuullisella hinnalla, josta pystyi neuvottelemaan. Yleensä kuitenkin hinta oli 50k (n. 3,5e)  parisen tuntia, mutta me saimme aina vakkarityypeiltämme kolme lautaa tunniksi satasella. Aikakäsitykset ovat aasialaisia eli kukaan ei sekuntikellon kanssa odottele lautoja takaisin, joten veteen ei tarvise ottaa kelloa mukaan. Kutalla hinnat ovat muutenkin mielestäni monesti jopa halvempia kuin muualla Balilla, sillä kilpailu on kovaa. Hinnoista pystyy välillä tinkaamaan jopa kaksi kolmasosaa pois. Ruokapaikoista voin suositella esimerkiksi Warung Indonesiaa, josta saa halvalla valita vitriinistä haluamiaan ruokia. Itselläni annoksen hinnaksi tuli lähes aina 11k (n. 0,8e), koska otin kasvisruokaa. Ja tulin annoksesta melkein ähkyyn. Tuoreet herkulliset hedelmämehut maksoivat tuolla myöskin vain 10k. Toinen ruokasuositus on Skygardenin buffet, joka on Kutalla päivittäin eri teemoilla riippuen viikonpäivästä. Hinta on 115k (n. 8e) ja tällöin saa neljän tunnin aikana syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa. Ruoka nyt on normaalia buffet -ruokaa eikä siis voita aitoa indonesialaista, mutta siitä tulee täyteen ja pääasia taitaakin olla juomispuoleen panostaminen. Juomia on iso valikoima coctaileista, pullojuomiin ja hanaoluisiin. Suosittelen ehdottomasti.

Kutalta kävimme yhtenä päivänä skoottereilla Canggussa sekä Semiyakissa. Rakastuin pienen visiitin aikana Cangguun ja sinne on pakko päästä jossain välissä pidemmäksi aikaa. Paikka oli täynnä hippejä, surffareita ja söpöjä kahviloita. Reitti kylään riisipeltojen läpi oli suloinen aivan niin kuin Canggu itsekin oli. Samaisena päivänä kävimme Semiyakissa Cafe Organic Semiyakissa, jota voin myöskin suositella. Sieltä sain pitkästä aikaa Acai bowlia kauniisti koristeltuna (kookoskipossa!) ja myöskin muiden kasvishampurilaiset maistuivat kuulemma herkullisilta. Kahvila oli sisustukseltaan myöskin nätti. 

Viimeisenä kokonaisena päivänä Balilla lähdimme ajelemaan skobilla Uluwatuun, näin jälkeenpäin tai no itse ajaessa sinne ajaessa mietin, että olisin ehkä melkein mielummin maksanut kuskin kuin ajanut itse. Ensiksi piti ajaa Kutan ruuhkassa, joka ei ole mitenkään kovin mieluista ja sen jälkeen piti ajaa jotain jättimäistä liikenneympyrää, jonka kaistoista ei ollut mitään hajua eikä kylteistä selvinnyt minne piti kääntyä ja navigaattorikin puheli omiaan eli siitäkään ei ollut apua. Käännyin sitten vahingossa jonnekin lentokentälle, mihin piti maksella tietullimaksuja ja ajella isolla moottoritiellä. Voin kertoa, että jännitti enemmän kun Sydneyssä ajaessa.

Nopean vierailumme perusteella Uluwatu vaikutti ihanalta paikalta ja temppeliltä oli kauniit näköalat merelle. Myös Uluwatu vaikutti siltä, että taidan ensi kerralla mennä sinne pariksi yöksi. 

Täytyy sanoa, että rakastuin kyllä Indonesiaan, erityisesti Baliin ja Gileihin, olkoonkin kuinka turistipaikkoja. En kuitenkaan enää yhtään ihmettele hehkutusta Balista. Sinne taisi jäädä pieni pala sydämmestä ja odotan vain, että pääsen sinne takaisin.