Lembonganilta otimme lautan ja kyydin suoraan Kutalle. Kutaa kohtaan minulla ei ollut mitään odotuksia, koska kaikki olivat lähinnä vain haukkuneet sitä ja kehoittaneet siirtymään sieltä mahdollisimman pian niin kauas kuin mahdollista. En ollut kuullut yhtään kehuja koko paikasta. Kuitenkin ehkä juuri siksi halusinkin omin silmin katsastaa paikan ja ehkä vähän myös houkutteli se, että Kutan sanottiin olevan aussien bilemesta. Ensimmäinen yöni Kutalla ei ollut antanut ihan väärää kuvaa paikasta ja mitä enemmän siellä vietin aikaa, sitä enemmän siihen rakastuin ja kiinnyin. Enkä nyt juurikaan keksi pahaa sanottavaa paikasta ja aion ehdottomasti mennä sinne takaisin. Totta on, että siellä on kaikenikäisiä bilettäviä ausseja, mutta sehän nyt ei itseäni häirinnyt. Myyjiä nyt tietysti oli myös joka kulmassa, mutta niitä on ollut joka paikassa, eivätkä ne Kutalla todellakaan olleet ahdistavimmista päästä. Laukkuvarkaista yms. sain kuulla varotteluja myöskin kaikilta, mutta itseltäni löytyi laukku kaikkine tavaroineen jokaisen bileillan jälkeen. Enkä ainakaan muista, että sitä olisi kukaan yrittänyt pölliä.
Kutalta minulla ei juurikaan ole kuvia, vain muutamat ruoka-kuvat. Syy taitaa olla se, että päivät kuluivat lähinnä surffaillessa, jolloin puhelinta ei ollut mukana ja viihteellä ollessa puhelin unohtui laukkuun. Kaikkien pöllittyjen laukkujen kauhutarinoiden jälkeen puhelin olisi kannattanut ehkä jättää hostellille, jos haluaa pelata varman päälle.
Meidän hotellimme Kutalla oli Suka Beach Inn, jota voin kyllä suositella kaikin puolin. Hinta oli kohtuullinen tai no todella halpa ja siihen kuului aamupala. Aamupalaan kuului pikkuisen tuoretta hedelmäsalaattia sekä valinnan mukaan banaanipannaria tai jotain leipää tai riisiä. Itse kuitenkin otin joka päivä banaanipannarin, koska en ole ikinä syönyt niin herkullisia banaanilettuja. Se oli vain niin täydellistä, että edelleen kaipaan sitä päivittäin ja ensi kerralla aion mennä ihan sen pannarin takia juurikin kyseiseen hotelliin. Muita hyviä puolia hotellissa oli loistava sijainti, pääkadun ja rannan lähellä, eli keskellä kaikkea, mutta silti se oli hiljainen ja rauhallinen. Hotellihuoneiden keskellä oli puutarhaa, kasveja sekä uima-allas.
Kutan rannalla oli täydelliset surffi-aallot kaikentasoisille surffareille ja laudan sai vuokrattua kohtuullisella hinnalla, josta pystyi neuvottelemaan. Yleensä kuitenkin hinta oli 50k (n. 3,5e) parisen tuntia, mutta me saimme aina vakkarityypeiltämme kolme lautaa tunniksi satasella. Aikakäsitykset ovat aasialaisia eli kukaan ei sekuntikellon kanssa odottele lautoja takaisin, joten veteen ei tarvise ottaa kelloa mukaan. Kutalla hinnat ovat muutenkin mielestäni monesti jopa halvempia kuin muualla Balilla, sillä kilpailu on kovaa. Hinnoista pystyy välillä tinkaamaan jopa kaksi kolmasosaa pois. Ruokapaikoista voin suositella esimerkiksi Warung Indonesiaa, josta saa halvalla valita vitriinistä haluamiaan ruokia. Itselläni annoksen hinnaksi tuli lähes aina 11k (n. 0,8e), koska otin kasvisruokaa. Ja tulin annoksesta melkein ähkyyn. Tuoreet herkulliset hedelmämehut maksoivat tuolla myöskin vain 10k. Toinen ruokasuositus on Skygardenin buffet, joka on Kutalla päivittäin eri teemoilla riippuen viikonpäivästä. Hinta on 115k (n. 8e) ja tällöin saa neljän tunnin aikana syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa. Ruoka nyt on normaalia buffet -ruokaa eikä siis voita aitoa indonesialaista, mutta siitä tulee täyteen ja pääasia taitaakin olla juomispuoleen panostaminen. Juomia on iso valikoima coctaileista, pullojuomiin ja hanaoluisiin. Suosittelen ehdottomasti.
Kutalta kävimme yhtenä päivänä skoottereilla Canggussa sekä Semiyakissa. Rakastuin pienen visiitin aikana Cangguun ja sinne on pakko päästä jossain välissä pidemmäksi aikaa. Paikka oli täynnä hippejä, surffareita ja söpöjä kahviloita. Reitti kylään riisipeltojen läpi oli suloinen aivan niin kuin Canggu itsekin oli. Samaisena päivänä kävimme Semiyakissa Cafe Organic Semiyakissa, jota voin myöskin suositella. Sieltä sain pitkästä aikaa Acai bowlia kauniisti koristeltuna (kookoskipossa!) ja myöskin muiden kasvishampurilaiset maistuivat kuulemma herkullisilta. Kahvila oli sisustukseltaan myöskin nätti.
Viimeisenä kokonaisena päivänä Balilla lähdimme ajelemaan skobilla Uluwatuun, näin jälkeenpäin tai no itse ajaessa sinne ajaessa mietin, että olisin ehkä melkein mielummin maksanut kuskin kuin ajanut itse. Ensiksi piti ajaa Kutan ruuhkassa, joka ei ole mitenkään kovin mieluista ja sen jälkeen piti ajaa jotain jättimäistä liikenneympyrää, jonka kaistoista ei ollut mitään hajua eikä kylteistä selvinnyt minne piti kääntyä ja navigaattorikin puheli omiaan eli siitäkään ei ollut apua. Käännyin sitten vahingossa jonnekin lentokentälle, mihin piti maksella tietullimaksuja ja ajella isolla moottoritiellä. Voin kertoa, että jännitti enemmän kun Sydneyssä ajaessa.
Nopean vierailumme perusteella Uluwatu vaikutti ihanalta paikalta ja temppeliltä oli kauniit näköalat merelle. Myös Uluwatu vaikutti siltä, että taidan ensi kerralla mennä sinne pariksi yöksi.
Täytyy sanoa, että rakastuin kyllä Indonesiaan, erityisesti Baliin ja Gileihin, olkoonkin kuinka turistipaikkoja. En kuitenkaan enää yhtään ihmettele hehkutusta Balista. Sinne taisi jäädä pieni pala sydämmestä ja odotan vain, että pääsen sinne takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti