Balilta lähdimme illalla kohti Filippiinejä ja huonosti mietittyjen lentojen takia, yö kului Singaporen lentokentällä lattialla nukkuen ja määränpäähämme Puerto Princesaan saavuimme iltapäivällä. Otimme halvan tricyclen hostellillemme. Tricyclet eli mopo, jonka sivulle on rakennettu pieni koppero, johon pääsee istumaan, ovat Filippiineillä hyvä ja halpa kulkuneuvo, kunhan kuskit eivät yritä huijata. Kannattaa siis ottaa etukäteen hiukan hintatasoa selville.
Hotellimme oli Fanta Lodge, joka yhden yön perusteella vaikutti oikein hyvältä ja henkilökunta oli avualiasta ja ystävällistä. Puerto Princesassa oli yksi todella hyvä ja edullinen kasvisruokapaikka Namaskar, jossa kävimmekin päivän aikana kaksi kertaa. Menu oli todella laaja ja kaikki, mitä maistoimme oli herkullista. Satasella (n. 2e) sai ruuan ja tuoreen hedelmämehun.
Päivä Puerto Princesassa kului erilaisilla rannoilla rennosti ottaen, sekä ajellen paikallisten halvoilla busseilla ympäriinsä.
Illalla lähdimme pienellä bussilla ajelemaan kohti El Nidoa, jonne saavuimme keskiyöllä kuuden tunnin matkustelun jälkeen. Olimme varanneet ja ensimmäisen (sekä viimeisen) kerran myös maksaneet Skyline Inn -hotellin etukäteen. Kun pääsimme hotellile se oli tietenkin kiinni. Ulkona oli kuitenkin tricycle -kuskeja, jotka tulivat kysymään voisivatko olla avuksi ja he sitten koittivat herätellä hotellin työntekijöitä huutelemalla, mutta eivät he heränneet. Linda löysi salvan, josta portti aukesi ja niinpä menimme sisälle ja kiipesimme huterat ja rikkinäiset portaat ylös. Missään ei näkynyt ketään ja kokeilimme ovia, jos ne aukeisivat. Viimeinen ovi aukesi ja lattialla nukkui poika torakoiden vilistäessä hänen ympärillään. Poika ei herännyt ja Linda löysi jostain toisen oven, jonka hän aukaisi ja sisällä oleva tyttö onneksi heräsi huhuiluun. Hän antoi meille avaimen ja pääsimme vihdoin huoneeseemme.
Huone oli pieni ja huoneen ainoa pistorasia ei toiminut. Lakana tuntui pyyhkeeltä ja tyyny tuntui koristetyynyltä. No nukuimme yhden yön jotenkin ja jopa minä hyvin sikeäunisena heräsin monta kertaa milloin mihinkin meteliin ulkopuolella. Aamupala kuului onneksi huoneen hintaan ja valitsin juustomunakkaan, joka oli hyvä, ehdottomasti hotellin paras asia. Lindan pannukakku ei kuitenkaan ollut niin hyvä. Itse epäilen, etten enää missään voi saada yhtä hyvää banaanipannaria kuin Kutan hostellissamme. Joka tapauksessa Skyline Inniä en voi suositella.
 |
 |
Aamupalan jälkeen lähdimme kiertelemään ympäriinsä ja etsimään paikkaa, josta voisi varata island hopping -retken ja samalla katselimme, jos löytäisimme jonkin toisen hotellin. Selvisi myös heti, miksi niin monet pitävät El Nidoa kauniina kaupunkina, sillä olihan se upea, kun suuret kalliot ja viidakot ympäröivät pikkuista ja söpöä kylää. Erään turistikojun poika suositteli meille Strong Tower Inn -hotellia ja vei meidät katsomaan sitä. Se oli huomattavasti halvempi kuin edellinen, huoneet oli siistejä ja valoisia, useillä pistorasioilla ja toimivalla wifillä. Maksoimme hostellin heti kolmeksi yöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti