Suomen kiertelyä liftaamalla

Suomen kesä oli ihana. Vietin siellä puolitoista kuukautta, minkä aikana ehdin auttaa järjestelyissä ja viettää pikkuveljen valmistujaisia, risteillä Tukholmaan ja lentää sieltä Helsinkiin kyläilemään, herkutella pihalla kasvavilla nokkosilla aina kun olin kotona, viettää aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa, saunoa, uida ja mökkeillä, juhlia milloin mistäkin syystä, käväistä festareilla, telttaretkeillä sekä liftailla ympäriinsä viikon verran, josta kerronkin seuraavaksi vähän enemmän.

Ajatus lähti siitä, että halusimme parhaan kaverini kanssa kierrellä ympäri Suomea ilman päämäärää ja kun mietimme ajelisimmeko autolla vai junalla keksimme liftaamisen. Emme juurikaan olleet liftailleet ennen, lukuunottamatta lyhyitä matkoja alkukesästä. Lopulta myös päämäriä reissullemme ilmaantui joten ihan päämäärätön liftailu ympäriinsä ei täysin toteutunut.

Juhannusviikon perjantaina teimme kyltin, johon oli helppo vaihtaa kohdepaikkakunnan nimeä, pakkasimme mahdollisimman vähän tavaraa ja lähdimme kävelemään tien varteen. Tavoitteena oli päästä Tahkolle, josta oli isolla porukalla varattu mökki. Aluksi odottelimme tien vieressä lähemmäs puolisen tuntia ja joku britti mies ehti jo tulla huutelemaan liftailun vaaroista ja käski varata Onni-bussin. Lopulta pari muusikkoa nappasivat meidät kyytiinsä ja pääsimme nelisenkymmentä kilometriä eteenpäin. Hauska sattuma oli, että toinen muusikoista fanitti erästä arkkitehtia, joka on suunnitellut mm. meidän talomme. Seuraava kuski oli vanha mies, joka oli menossa katsomaan vakavasti sairasta vaimoaan sairaalaan, toivonmukaan ja kuulemma saimme hänen ajatukset ainakin hetkeksi muualle. Mies kertoi omia lifauskokemuksiaan esimerkiksi kuinka oli kerran ottanut kyytiin vangin, joka oli päässyt lomille. Mukava mies heitti meitä varmaan kymmeniä kilometrejä pidemmälle, jotta pääsimme hyvään liftauspaikkaan. Se nähtävästi oli todellakin hyvä paikka, koska heti kun saimme peukalon pystyyn eräs mökkeilemään menossa oleva mies nappasi meidät kyytiin.

Orivedellä meidän piti kävellä noin tunti, että löysimme jonkin bussipysäkin. Sieltä saimme kyydin hipahtavalta nuorelta pariskunnalta Kuopioon asti, eli noin kolme tuntia eteenpäin. Heiltäkin saimme kuulla liftaustarinoita ja mies oli liftaillut ympäri Eurooppaa. En itse ole Suomessa tainnut kertaakaan nähdä liftareita, mutta tuon matkan aikana näin kaksi, jotka liftasivat Tampereelle. Tuntui, että juhannus sai ihmiset hyväntuulisiksi ja rennoiksi.

Kuopiossa meidät otti kyytiinsä eräs mies, joka heitti meidät vähän parempaan paikkaan ja viimeisenä meidät mukaansa nappasi taksikuski, joka lupasi kuskata meitä parisenkymmentä kilometriä, mutta koska kello oli jo seitsemän ja juhannusliikenne oli selkeästi hiljentynyt, päätimme maksaa taksikuskille vähän extraa, jotta hän heittäisi meidät Tahkolle saakka. Ehkä vähän kyseenalainen liftauskyyti siis tuo viimeinen, mutta poikkeukset on sallittava. Mukava taksikuski heitti meidät sitten työvuoronsa jo loputtua suoraan mökkimme pihaan. Viikonloppu kului Tahkolla juhannusta juhlien, festareilla esiintyjiä katsellen, saunoen ja pöydillä tanssien. 

Sunnuntaina pohdimme, mitä kirjoittaisimme kylttiin ja päädyimme Ouluun, koska se mahtui kylttiin helposti ja on muutenkin kiva kaupunki. Tosin ajattelimme, että jos joku on menossa vaikkapa Lappiin saakka niin menemme sitten sinne. Tien varressa hetken odoteltuamme eräs Oulussa asuva poika otti meidät kyytiin, joten pääsimme hänen kyydillä perille saakka. Matkalla pysähdyimme syömään huoltsikalla. Siinä kun olimme pari tuntia jutelleet ja aloin katselemaan airbnb -asuntoja Oulusta, poika tarjoutui majoittamaan meidät hänen ja kämppiksensä luokse. Suostuimme mielellämme. 

Maanantai kului mukavasti Oulua tutkiessa ja päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi, koska seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä heti aamusta Kokkolaan. Oulun tienvarressa venailimme melkein yhtä pitkään kuin lähtöpisteessä eli puolisen tuntia, mutta lopulta eräs entinen opettaja, joka oli menossa mökilleen, otti meidät kyytiin. Hänkin sitten tarjoutui heittämään parisenkymmentä kilometriä ylimääräistä, jotta pääsimme hyvälle liftauspaikalle. Sieltä meidät poimi reissumme ensimmäinen naiskuski, joka olikin mukavaa vaihtelua! Nainen jätti meidät hyvälle paikalle ja pääsimme nopeasti seuraavan auton kyytiin. Vanhempi mies heitti meitä parisenkymmentä kilometriä eteenpäin, mutta autosta pois noustuamme ja sen jatkettua jo matkaa tajusimme, että olimme unohtaneet kylttimme autoon. Nostimme peukalon pystyyn ja kyltin puute ei tässä tapauksessa haitannut, koska eräs pienten lasten isä noukki meidät kyytiin hyvinkin nopeasti. Ja jollain tuurilla hän oli menossa suoraan Kokkolaan. 

Kokkolassa päivä tai oikeastaan jo ilta, sujui kavereidemme kanssa piknikillä syöden täytettyjä patonkeja, mansikoita ja juoden. Pyöräilimme ympäri Kokkolaa, ihailin vanhan kaupungin taloja ja päätimme lopettaa iltamme yöuintiin. Onkohan mitään parempaan kuin uida kesäyössä meressä auringon laskiessa? 

Seuraava päivä kului kierrellessä ja kävellessä ympäriinsä, pienellä piknikillä jälleen ja iltatorilla muikkuja syöden. Kävimme moottoripyöräajelulla ja erittäin söpössä Kahvila Sahassa sekä lopulta taisimme baarissakin käydä. Seuraavana päivänä kokkailimme ja siivoilimme hiukan kiitokseksi yöpaikasta ja kirjoitimme pahvinkeräyslaatikosta löytyneeseen pahvinpalaseen Seinäjoki, koska seuraava kohteemme oli Provinssi. 

Kävelimme taas jonkin matkaa sopivan tien varteen ja saimmekin kyydin tuunatulta autolta suoraan Seinäjoelle. Autossa oli takana sohvat ja siellä saattoi vaikka nukkua festareiden ajan. Koko reissumme ajan oli ollut ihana ja aurinkoinen sää, mutta Provinssi kului sateisissa merkeissä. Provinssissa vietimme aikaa parin yläastetutun kanssa, jotka olivat myöskin liftailleet ympäriinsä ja yön vietimme puistossa kahden hengen teltassa nelisteen keskellä Seinäjokea. Aamulla oli pakko lähteä liftailemaan takaisin kotiin, koska olin neljän päivän päästä lähdössä takaisin Australiaan ja esimerkiksi pakkaaminen olisi ollut ihan hyödyllistä. Seinäjoelta reissun toinen naiskuski, juuri niin eteläpohjanmaalainen kuin voi vain olla, heitti meitä parisenkymmentä kilometriä eteenpäin. Reissumme viimeiset kuskit olivat kaksi pesäpalloilijatyttöä, jotka ottivat meidät kyytiin juuri kun oli taas alkanut sataa ja pääsimme mukavasti kotiin saakka. 

Reissu oli aivan täydellinen ja harmiteltiin kun se loppui liian nopeasti, sillä se olisi helposti saanut kestää vielä toisenkin viikon. Toivottavasti ensi kesänä pääsemme liftailemaan pidemmälle!