Road trip Darwinista Brisbaneen

Darwinin aina niin ihanat auringonlaskut ja lemppariranta.

Pitkästä aikaa olen saanut koneen auki ja kunnollisen wifin käyttöön. Okei, no siitä wifin saannistakin alkaa olla jo kuukausi aikaa. Olen viimeksi kirjoittanut Darwinista, joten ajattelin jatkaa siitä mihin ollaan jääty eli kuinka Darwinista lähdimme pois, vaikka siitä onkin aikaa jo melkein nelisen kuukautta.

Olinkin halunnut nähdä Darwinia yläilmoista ja vihdoin se viimeisinä päivinä toteutui.

Entinen host-perheeni oli siis muuttamassa Darwinista Sydneyn alapuolelle ja lähdimme ennen joulua ajelemaan Darwinista tarkoituksena päästä Brisbaneen jouluksi. Autoin perhettä jonkun verran pakkailussa ja talon siivoilussa, mutta suurimman osan hommista hoisivat ammattilaiset. Pari viimeistä iltaa vietettiin hotellissa. Hotellimme oli siisti ja huone oli 25. kerroksessa, joten parvekkeelta sai ihailla Darwinia kokonaisuudessaan. Myöskin uima-altaassa pulikointi todellakin kelpasi sen jälkeen kun olin siivoillut taloa hikeä valuen. Viimeisenä iltana oli taas pikkuinen myrsky ja istuskelin hotellimme parvekkeella katselemassa salamia, jotka valaisivat taivasta muutaman sekuntin välein. Se oli täydellinen lopetus Darwinin ajalle, sillä rakastan katsella salamointia meren äärellä ja kuunnella ukkosta. Siellä lämpimässä istuskellessa, sadepisaroiden kastellessa minua mietin, että en halua lähteä ikinä pois, vaikka toisaalta odotinkin enemmän kuin innoissani kaikkea tulevaa.

Lauantai-aamuna kahdeksan aikaan auto lähti ajelemaan Darwinista alaspäin. Maisemat vaihtelivat paljon, metsiköstä, pusikkoihin, kukkuloihin sekä peltoihin. Alkoi tulla karumpia ja kuivempia maisemia, mitä keskemmälle maata tultiin. Illalla saavuimme keskelle ei mitään Renner Springseille. Keskellä aavikkoa oli pieni karavaanialue, jossa oli parakin tyylisissä rakennuksissa pieniä hotellihuoneita. Sen lisäksi oli pieni paikallin pub, jonne mentäessä tuntui kuin olisi menty 50 vuotta ajassa taaksepäin. Tuoksui maaseutu, omistajat puhuivat erittäin vahvalla australian aksentilla ja huoltsikan katto oli ripustettu täyteen lippalakkeja sekä cowboy-hattuja, ilmeisesti ohikulkevat ihmiset olivat niitä vuosien saatossa sinne jättäneet. Puhelimessa ei ollut kenttää, netistä puhumattakaan. Riikinkukot vaeltelivat ympäriinsä ja hyppivät autojen päällä.

Aamulla matka jatkui heti, aina välillä mentiin joidenkin sympaattisten pikkukylien lävitse, joissa oli ehkä yksi huoltoasema, baari tai kauppa sekä vanhoja, osittain aika ränsistyneitäkin taloja. Matkan varrella näkyi paljon lehmiä ja härkiä vapaina niin, että välillä sai niiden pelätä tulevan auton eteen. Kuolleita kenguruita oli surullisen paljon, pahimmillaan kymmenen metrin välein. Eläviä kenguruita ei näkynyt. Illan suussa saavuimme vähän suurempaan kylään Mount Isaan, jossa menimme karavaanarialueelle ja uimaan taas altaalle, jonka jälkeen menimme illalliselle. Mount Isassa on paljon kaivostoimintaa ja siinä illallisella istuessamme tunsimme jonkin räjähdyksen, joka on ilmeisesti joka päivä samaan aikaan.

Goodbye Northern Territory!

Ja aamulla aikaisin matka taas jatkui. Autolla ajelu oli kyllä ehdottomasti hieno ja erilainen tapa nähdä maata, ei sitä yhtälailla näkisi, jos ainoastaan lentelisi isoista kaupungeista toiseen. Nuo pikkukylät olivat kuitenkin jotain niin erilaista, mihin on tottunut ja ehdottomasti käväisyn arvoisia paikkoja, vaikkei niissä aikaa viettäisikään. Siellä näkee sitä oikeaa Australiaa ja vastaan tulee vanhanaikaisia, tapoihinsa pinttyneitä farmari-ausseja. Olin tottunut Darwinissa oloni aikana vain uusiin ja aika samantyylisiin rakennuksiin, joten oli ihana nähdä pieniä ja vanhoja puutaloja pitsikoristeilla sekä erilaisia ja laitettuja puutarhoja. 

Townsville.

Näitä upeita vessojen seinämaalauksia näkyi useammassakin paikassa.

Maisemat vaihtuivat pikkuhiljaa enemmän kukkulaisiksi, mitä lähemmäs saavuimme rannikkoa. Illalla auringon laskeutuessa saavuimme Townsvilleen. Kävimme parkkeeramassa asuntoauton karavaanialueelle ja lähdimme keskustaan taas syömään sekä ajelimme Castle kukkulan päälle, josta koko kaupungin valot näkyivät kauniisti. Jo pimeällä Townsville vaikutti kivan tuntuiselta kaupungilta, jossa voisi viettää kauemmankin aikaa. Aamulla menimme katsomaan kaupunkia uudestaan kukkulalta, suloinen pieni kaupunki meren rannalla vuorten keskellä. Townsvillessä ei voi krokotiilien takia uida meressä, mutta siellä oli parikin laguunia, joista toinen oli tehty niin kivasti, että siellä sai uida meren aalloissa. Niissa uimista olinkin jo ehtinyt kaivata. Pienen kiertelyn jälkeen lähdimme taas ajelemaan rannikkoa pitkin etelämmäs. Vuoret jäivät taakse ja maisemat vaihtuivat metsistä suuriin sokeriruokopeltoihin.

Illaksi saavuimme Airlie Beachille, joka vaikutti vieläkin kivemmalta kuin Townsville ja jo yhden tiistai-illan jälkeen tuntui, että Airlie Beachilla on kokeilun arvoinen yöelämä. Sieltä pääsee myös Withsundaysille, joten sinne on joskus kyllä palattava. Vietin aikaa taas lasten kanssa uima-altaalla ja illalla menimme tietysti taas ulos illalliselle sekä pienelle yöuinnille laguuniin.

Aatonaatto-aamuna matka jatkui Gladstoneen, jossa vietimme joulua host-äidin veljen perheen luona. Gladstone on teollisuuskaupunki eikä siellä tuntunut olevan juurikaan mitään mielenkiintoista tai sellaista, että sinne haluaisin palata. Joulupäivänä saavuimme Brisbaneen host-perheeni äidin vanhemmille, jossa vietimme joulua taas uudestaan ja viivyttiin siellä parisen viikkoa. Joulusta tähän päivään onkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä, mutta kirjoittelen niistä sitten uusia postauksia myöhemmin.