Sunshine Coast hinterland

Tammikuussa ennen tänne farmille saapumistani vietin pari yötä Sunshine Coastilla. Kaksi vaellusta harrastavaa aussia kysyivät minua mukaansa Mapletonin kansallispuistoon, joka oli vajaan tunnin ajomatkan päässä Sunshine Coastilta. Edellisenä iltana kumottu viinipullo sekä muutaman tunnin yöunet eivät ehkä olleet kovin fiksu päähänpisto ja olisin myöskin voinut varautua vähän paremmin ruokapuoleen, mutta en ollut aivan perillä mihin olin lupautunut. Lopulta vaelsimme nimittäin 26 kilometriä eikä ainoastaan tasaista kävelyä vaan välillä hyvin vaikeaa maastoa ja vuorille kapuamista. Kun hiki valui selässä ja salaa toivoin, että reitti loppuisi jo, mieltä piristi vastaan tulevat kyltit, joissa kerrottiin, että kyseiset reitit olivat vain kokeneille vaeltajille. Voin sanoa, etten kyllä muista koska olisin tehnyt mitään niin fyysisesti rankkaa. Joka tapauksessa reissu oli ehdottomasti huikea kokemus! Maisemat vaihtelivat paljon, metsiä oli vaikka kuinka paljon erilaisia ja kävelimme esimerkiksi erään pienen joen läpi kiveltä toiselle hypellen. Näimme käärmeitä ja tietenkin liskoja, joita täällä muutenkin on aivan älyttömästi joka paikassa. Vaellusreissu kesti tosiaan koko päivän, joten ehdimme nähdä myös upean auringonlaskun vuorien päältä. Lopulta kun alkoi näyttää siltä, että emme ehdi autolle ennen pimeän tuloa, kovimman kunnon omaava lähti juosten autolle ja me jäimme tukin päälle istuskelemaan ja odottelemaan sademetsän pimetessä ympärillä ja kaikenlaisten metsän äänten voimistuessa. En tiennyt, kuinka paljon upeita trooppisia ääniä voikaan kuulua pimeästä metsästä. Joskus vielä haluan viettää yön sademetsän keskellä nukkuen.