Ihanin Kambodza

Kambodzan näkymiä lentokoneesta.

Hanoin jälkeen lensimme Singaporeen, jossa sohvasurffasimme pari yötä, mutta itse en kaupunkia pahemmin nähny, koska olin kipeänä, luultavasti jonkinlainen vatsatauti. Singaporesta lensimme Kambodzaan Siem Reapiin. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehdottomasti kannattanut ottaa bussi Vietnamista Kambodzaan, varsinkin jos aikaa olisi ollut enemmän. Lentäminen Singaporen kautta ei ollut kovin fiksua, mutta turhapa sitä enää on harmitella. Ensi kerralla tiedän paremmin. 

Siem Reapissa sohvasurffasimme erään tuktuk-kuskin luona. Hän haki meidät lentokentältä ja seuraavana päivänä hän kuskasi meidät Angkor Watiin. Uskomattoman kaunis paikka täynnä ihmeellisiä yksityiskohtia. Kiersimme paikan puolessa päivässä, vaikka jotkut ovat viettäneet temppeleillä useitakin päiviä. Meille puoli päivää oli kuitenkin juuri sopiva.

Hauska munkki, jonka kaikki Angkor Watissa vierailleet taitavat muistaa. Harmi, että silmänisku ei tallentunut kameralle.

Seuraavana päivänä lähdimme käymään Killing Fieldseillä sekä sotamuseossa. Aika pysäyttäviä paikkoja molemmat, joiden karuutta on vaikea kuvailla. Tuntui oudolta ja typerältä mennä lounaalle niiden jälkeen ja loppupäivän olimme molemmat aika hiljaisia. Joskus sitä on vain niin vaikea ymmärtää ihmisiä ja heidän pahuutta.

Tämä aika vuorokaudesta on niin kaunis, auringonlaskun aikaan kun taivas on värjäytynyt kaikilla eri väreillä ja kun voi nähdä taivaalla samaan aikaan myös kuun.

Siem Reapista lähdimme kohti Phnom Penhiä, jossa yövyimme pari yötä hostellissa. Kaupungissa oli meneillään jonkinlaiset soutuvenejuhlat, joten siellä oli juhlatunnelmaa, paljon ihmisiä ja ilotulituksia.

Sticky rice ja tuoretta mangoa, joka taitaa olla suosikkini aasialaisista jälkkäreistä.

Phnom Penhistä lähdimme Lindan kanssa reiluksi viikoksi eri suuntiin ja itse matkasin bussilla alas Sihanoukvilleen. Minun oli ollut tarkoitus saada hieman omaa aikaa ja ottaa huone pelkästään itselleni, mutta halpa hotelli, jota olin katsellut olikin täynnä. Niinpä päätin viipyä yhden yön pääkadulla olevassa hostellissa huoneessa, jossa oli kahdeksan sänkyä. Ajattelin vaihtaa hostellia sitten seuraavana päivänä. Hostelli vaikutti kivalta ja heti samana iltana eräs hostellissa pitkään majaillut aussipoika tutustutti minut muutamaan suomalaiseen. Hostellin vaihtoaikeet, yksinolo ja rauhoittuminen unohtuivat, viimeistään seuraavana iltapäivänä herätessäni reilusti uloskirjautumisajan jälkeen (edellinen ilta oli venähtänyt) siihen kun huoneesi tuli seitsemän brittipoikaa.  Illat kuluivat suomalaisten ja heidän kanssa. Juhlimme rantabaareissa, juttelimme syvällisiä tähtitaivaan alla rantatuoleilla istuskellen ja kävimme yöuinneilla. Parin päivän jälkeen lähdin suomalaisten ja englantilaisten kanssa Koh Rong -saarelle, joka oli pienen venematkan päässä Sihanoukvillestä. Saaren toinen puoli oli lähinnä täynnä baareja, hostelleja ja bileitä ja toinen puoli oli rauhallisempi.

Saari oli kyllä aivan ihana paratiisi, päivät kuluivat rannalla ja uidessa ja sain sitä kaivattua yksinoloakin. Kenkiä ei saarella juuri tarvittu, kävelin päivät ympäriinsä paljain varpain, bikineissä ja joskus ylisuuri t-paita päällä. Hiekkaa oli joka paikka täynnä, mutta se ei haitannut. Huomasin, että kaipaan elämääni enemmän paljain varpain kävelyä ja sellaista huolettomuutta, jota siellä saarella koin. Jostain syystä olin vain niin ylionellinen kaikesta.

Välillä pelailimme korttia rannalla ja yhtenä iltana osallistuimme hauskalle pubikierrokselle. Yhtenä päivänä menimme veneretkelle, joka oli ehkäpä Aasian reissun paras sellainen. Saimme kalastaa ja mitenkään itseäni kehumatta täytyy mainita, että olin ainoa turisti, joka onnistui nappaamaan jotain! Minun ja paikallisten poikien kalastamat kalat kokkailtiin meille illalliseksi. Aina välillä pysähdyimme uimaan ja snorklailemaan.

Venereissusta parhaan teki se, että illalla pimeän tultua pääsimme uimaan planktonissa, josta kuulin ensimmäisen kerran vasta Kambodzassa. Kun oli tarpeeksi pimeää, eikä kaupungin valoja ollut lähettyvillä ja ui mustassa meressä, näkyi käsiä ja jalkoja heilutellassa ympärillä hehkuvan kimaltelevaa planktonia. Sitä tunsi itsensä keijuksi, joka levitti taikapölyä. Niin uskomattoman huikeata ja yksi parhaita asioita maailmassa, mitä voi kokea. Vuotta myöhemmin Waihekella mennessämme jouluyönä uimaan yllätyksenä meressä olikin samaista kimaltelevaa planktonia. Se oli luultavasti yksi parhaista joululahjoista, jonka voi saada.

Planktonia ei oikein valokuvassa näkynyt, mutta onnellinen hymyni näkyy.

Kambodza oli kaikenkaikkiaan huikea, mutta myös surullinen. Oikeastaan koin sen parin viikon aikana luultavasti kaikki tunteet, mitä on mahdollista tuntea. Harmitti lähteä pois, mutta joku päivä ajattelin vielä palata.