Belle terrace

Kauneimmalla paikalla ollut kotini oli Waihekella, Belle Terrace nimisellä kadulla. Kadun nimi kertookin kyllä täydellisesti paikasta, joka oli kotini kahdeksan kuukautta. Joka aamu herätessäni ihailin merta ja yritin vakuutella itselleni, että täällä todella asun ja että tämä on minun kotini.

Meidän keittiömme ja upeat näkymät sieltä. 

Oleskelutilamme, jossa katseltiin leffoja tai pidettiin bileiden jatkoja.

Olisin voinut istuskella jollain parvekkeistamme tai terasseistamme päiväkausia ja vain ihailla merta. Meri näytti joka päivä eri aikaan erilaiselta. Rakastin sitä aurinkoisina aamuina sen kimmeltäessä kaikissa sinisen, turkoosin ja vihreän sävyissä ja myrskyisinä päivinä jolloin isot, harmaat aallot löivät rantakivikkoon. Rakastin sumuisia aamuja ja rakastin öisin katsella väärinpäin olevaa kuuta, tähtiä ja kuunnella alhaalla olevaa meren kohinaa ja katsella kuinka se kimalteli. Lintujen viserrystä oli rauhoittava kuunnella ja miettiä, minkä näköisille linnuille mikäkin äänistä kuului. Terassimme oli myös paras paikka aamujoogalle, mitä saattoi toivoa.

Tuossa kuvassa näkyy "parakit" joissa asuimme. Itse asuin ensimmäisessä, jossa oli yksi iso huone kahdella kerrossängyllä sekä vessa ja suihku. 

Näkymät meidän huoneemme parveekkelta, kuvassa näkyvä rakennus on keittiö.

Alin terassimme, jossa oli hyvä makoilla riippumatossa, joogata ja joka taipui myös tanssilattiaksi bileiden aikaan. Ei kuitenkaan ehkä paras tanssilattia kaikista, koska yksi poika tippui terassilta alas kiven päälle ja nyrjäytti nilkkansa moneksi kuukaudeksi.

Minulla oli oma pieni puutarha sekä yrttitarha, joista olin tietenkin suunnattoman ylpeä ja iloinen päivittäin ja aina kun huomasin kuinka paljon kasvit ovat kasvaneet. Suomessa meillä on aina kasvatettu paljon kaikenlaista, mutta vasta täällä on ollut ensimmäisen kerran mahdollisuus kasvattaa esimerkiksi tomaatteja, sillä ne menestyvät täällä hyvin ilman kasvihuonettakin. Syksyn tullen suurin osa kasveistani kuitenkin kuoli pois.

Ensimmäiset itsekasvattamani tomaatit ikinä!

Yrttimaani juuri istutettuna, kun se oli vielä pikkuinen. Nimikyltit on tehty simpukan kuoriin, joita oli rannat täynnä.

Kasvimaani ensimmäinen sato.

Niin kaunis ja ihmeellinen luonto.

Suurimman osan viime (Uuden Seelannin) kesästä minulla olivat samat yhdeksän kämppistä, joiden kanssa asuminen sujui ihanasti. Meistä tuli hyvin pian kuin yksi iso, onnellinen perhe. Koskaan ei ollut yksinäistä, mutta kävimme kaikki töissä, joten välillä vapaapäivisin oli silti hiljaista ja aamupalan aikaan oli melkein aina omaa rauhaa. Kämppisten kanssa istuttiin iltaa yhdessä, otettiin aurinkoa terassilla, käytiin juhlimassa, rannoilla ja katselemassa auringonlaskua.

Eräs ilta järjestimme pienen tyttöjen illan, teimme (viininmaisteluista isnpiroituneina) coctail-maistelun kaapin perältä löytyneistä valmiista coctail-sekoituksista. Extempore tyttöjen ilta pidettiin, koska poikia ei vain jaksanut, mutta muutaman tunnin puhuminen ja tyttöenergia auttoi. Lopulta poikien tullessa kalasta ilta päättyi allaolevaan kuvaan. Olin tehnyt itse salmaria ja siinä pojat maistelevat sitä.

Meillä oli oma ranta, jonne pääsi kun kipusi alas jyrkkää rinnettä pusikoiden lävitse. Rannalle pääsi ainoastaan laskuveden aikaan, muulloin se oli liian kivikkoinen. Vartin kävelymatkan päässä taloltamme oli Waiheken suurin ranta, Onetangi, jonne kesäisin oli kiva mennä melkein päivittäin töiden jälkeen pulahtamaan. Kerran myrskyllä yritimme myös surffata siellä, mutta ei se ihan sujunut.

Aucklandissa on kauppa nimeltään Safka, josta saa pohjois-eurooppalaisia ruokia. Ennen joulua oli ostettava glögiä ja ruisleipää. Joulu vaatii kuitenkin glögiä, vaikka tuntuikin vähän hassulta juoda sitä keskellä kuuminta kesää.

Joulupäivänä meillä kaikilla oli vapaapäivä, koska kaikki viinitilat saarella olivat kiinni. Niinpä järjestimme meille ihanan joulupäivällisen, johon kuului alku -, pää- ja jälkiruuat. Asunnossamme asusteli kaksi kokkia, jotka suunnittellivat ja kokkailivat aivan huippuhyvän menun. Joulupäivä koostui siis rannalla uiskentelusta, gin toniceista, jutusteluista ja uskomattoman herkullisesta ruuasta.

Glögi ei kuitenkaan riittänyt minun jouluuni, joten kokeilin leipoa myös joulutorttuja ennen joulua ja ne kelpasivat muillekin kämppiksille.

Ja vielä joulupuuro rusina-luumu-chiasopalla sekä sitä glögiä. Söin tuota puuroa varmaan pari viikkoa ennen joulua ja vielä joulun jälkeenkin, koska se oli vain niin herkullista.

Meillä oli parikin joulukuusta, kuvassa se aito (ei välitetä siitä, että se on mänty) ja parveekkella muovikuusi.

Illan lopuksi ahtauduimme autoon ja ajoimme läheiselle rannalle. En ollut ennen tiennyt, että Uudessa Seelannissakin on kimaltelevaa planktonia vedessä. Olin uinut vastaavassa Kambodzassa ja se on yksi elämäni huikeimpia kokemuksia. Tuona jouluyönä mereen mennessämme huomasin siellä olevan planktonia, joka kimalteli aina kun heilutti käsiä tai jalkoja. Vähän kuin oma käsi olisi ollut taikasauva, jota heilutellen ilmeistyi taikapölyä. Olisiko voinut parempaa yllätystä toivoa? Niin täydellinen lopetus ihanalle joulupäivälle. Joskus se joulu voi tuntua joululta ulkomaillakin kun on vain oikeiden ihmisten seurassa. Ja tietenkin tarpeeksi hyvää ruokaa, jouluun kuuluu paljon herkullista ruokaa.

Toinen alkupalamme tartar, meillä kasvissyöjillä oli ihana punajuuriversio, josta en tietenkään muistanut ottaa kuvaa, mutta tuolla ne näkyvät pöydän päässä.

Yksi parhaista jälkkäreistä, joita olen syönyt, mutta yön pikkutunneilla kuvattu kuva ei todellakaan anna oikeutta sille. Tuolla alla on maailman herkullisin brownie ja päällä erilaisia vaahtoja, tuo valkoinen on esimerkiksi kookos-mascarponevaahtoa. Niin uskomattoman hyvää.

Tapaninpäiväksi meille jäi vielä paljon rääppiäisiä sekä juustolautaset, joita emme joulupäivänä olleet jaksaneet enää syödä.

Järjestimme myös aivan huikeita bileitä esimerkiksi uuden vuoden kunniaksi sekä läksiäisbileet kun muutamat olivat lähdössä kämpästämme. Viimeiset bileet loppuivat siihen kun asuntomme omistaja sammutti sähköt yhden aikaan yöllä, koska emme olleet lopettaneet biletystä 11 mennessä. Siinä vaiheessa oli kuitenkin hyvä siirtyä jatkoille, mutta bileet olivat seuraavan viikon puhutuin aihe saarella. Usein järjestimme myös bbq-iltoja kämppisten kesken joko muuten vain tai jonkun juhlan kunniaksi.

Siinä valmistuu taas yksi salmariannos.

Ehkä sitä ei haluaisi myöntää, mutta niin vain paratiisissakin asumiseen tottuu ja löytyy vikoja. Kai se on se arki, joka ulkomaillakin asuessa tulee vastaan. Kämppisten kanssa asuminen ei aina ole vain kauniita yhteisiä auringonlaskuja ja onnellisia bbq-iltoja. Kun aamulla väsyneenä raahaudut keittiöön ja siellä on kaikki edellisen yön juhlien jälkeiset astiat tiskaamatta ja ruuat levällään tai parhaassa tapauksessa bileet vielä käynnissä, silloin sitä vain toivoisi asuvansa yksin.

Kämppiksemme kävivät usein alhaalla rannalla kalassa, tuossa yhden illan saalis.

Meillä oli keittiö ja makuuhuoneemme erillisissä rakennuksissa, joten aina kun halusi mennä keittiöön piti kulkea ulkokautta. Koska oltiin Uudessa Seelannissa, jossa sataa usein, se ei aina ollut kovin kivaa mennä keittiöön kaatosateessa, tuulessa ja kylmyydessä. Helpotti kuitenkin vähän kun ostin sadetakin.

Jossain vaiheessa loppukesästä, ensimmäiset meidän kymmenen hengen porukasta lähtivät ja oikeastaan heti sen jälkeen tuntui, että kaikki muuttui. Ei se ollut enää sama kun ihmiset eivät olleet samat. Tuli kuitenkin uusia ihania ihmisiä ja jossain vaiheessa sain erään hyvän Australian aikaisen ystävänikin kämppikseksi. Se piristi paljon. Lopulta olin kuitenkin viimeinen alkuperäisistä tyypeistä, jotka olivat siellä asuneet. Myös saari alkoi jossain vaiheessa tuntua aivan liian pieneltä, jokainen vastaantulija oli tuttu, eikä aina kauppaan mennessä olisi jaksanut jutella ihmisille. 

Australiasta oppineena tiedän itsestäni, että joskus on vaikea palata takaisin paikkaan, joissa on tapahtunut niin paljon, eikä todellakaan pelkästään ihania ja hyviä asioita. Niinpä tullessani lomani jälkeen takaisin Waihekelle olin päättänyt, että muuttaisin toiseen taloon ja toiselle puolelle saarta. Ehkä olen aina kaivannut muutoksia ja vaihtelua eikä vanhaan paluu tunnu oikein koskaan hyvältä. Vaikka rakastan retkeilyä, luonnossa oleskelua ja yksinkertaista elämää, olen ainakin pidemmän päälle arjessa aika mukavuudenhaluinen. Siksi ajattelin, että palatessani olisi kiva mennä paikkaan, jossa keittiö, vessa ja makuuhuone olisivat yhden katon alla ja halusin myös itselleni oman huoneen. Onneksi löysin uuden kivan paikan Waihekelta ja mikä tärkeintä, nytkin minulla on onneksi ihana merinäköala, vaikka ei kuitenkaan vedä vertoja edelliselle.

Mimosoja ja croissantteja sen kunniaksi, että minulla oli ensimmäinen vapaa viikonloppu puoleen vuoteen.

Kaiken kaikkiaan muistelen lämmöllä Belle Terracea, ihmisiä ja niitä lukemattomia huikeita kokemuksia, joita siellä koin. Niin paljon vain niitä pieniä arjen hetkiä, kuten esimerkiksi aamiainen tai joogahetki tuolla ihanalla terassilla, se kun sade loppui juuri sopivasti kun oli aika lähteä töihin tai täydellinen kaksoissateenkaari. Tai se kun kämppis toi töistä itsetehtyä leipää, kun katselin valaita tai delfiinejä parvekkeella tai ihan vain se, että sai nukahtaa yläpetiin tähtitaivasta katsellen ja meren kohinaa kuunnellen. Jälleen kerran yksi ihana paikka, jota kaivata ja josta olen niin kiitollinen.