Vihdoin saan julkaistua näitä vanhoja Aasian postauksia. Ne ovat olleet tuolla pitkään makoilemassa melkein valmiina, mutta en ole jostain syystä muistanut, jaksanut tai ehtinyt niitä julkaista. Näin muutama viikko sitten Lindaa, jonka kanssa matkustin Aasiassa ja juttelimme reissustamme. Huomasimme molemmat, kuinka paljon olimme jo unohtuneet, mutta kyllä asiat sitten palautuivat mieleen kun niistä juttelimme. Niinpä päätin, että pitää tulla julkaisemaan nämä jutut ja kuvat nyt kun vielä muistan jotain. Näitä on kuitenkin kiva lueskella ja katsella jälkeenpäin.
Filippiineillä ollemmassa lensimme Palawanin saarelta Cebulle, jossa vietimme yhden yön. Aamulla lähdimme bussilla satamaan, josta otimme laivan Camotes -saarille. Olimme löytäneet saarelta yhden Backpackers hostellin ja pyysimme tricycle-kuskimme ajaa meidät sinne. Päästyämme perille lukuisten säätämisien ja selvittelyjen jälkeen selvisi, että hostelli oli suljettuna, joko väliaikaisesti tai pysyvästi, mutta meidät oli tuotu saman omistajan resorttiin. Kun kerroimme ettei meillä ole varaa nukkua resortissa, saimme sen lopulta samalla hinnalla, mitä hostelli olisi ollut. Resort oli autio ja näytti siltä ettei siellä ollut pitkään aikaan ollut asiakkaita. Vaikka huoneemme oli siivottu, nurkissa oli ötököitä, hämähäkin seittejä ja sängyllä linnun kakkaa, joten siivouksesta oli hetki aikaa. Kaiken kaikkiaan resort oli kuitenkin oikein kiva ja varsinkin oma, suuri uima-allas oli ihana. Tosin miinusta siitä, että hotellin ainoa työntekijä pyyteli meiltä rahaa ruokaan ja yhdessä vaiheessa kulkukoirien juoksennellessa ympäriinsä siellä, jotkut miehet tulivat juosten hakemaan niitä jonkinlaisen piikikkään kepin ja haavin kanssa. Siitä tuli aika huono olo.
Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta Camotes -saaret olivat ihanat. Vuokrasimme jälleen yhden skootterin ja ajelimme ympäri saaria käyden erilaisissa luolissa ja rannoilla. Maisemat olivat ihania, pihat oli laitettuja ja täynnä kukkasia ja roskiakaan ei ollut niin paljon kuin yleensä. Saari oli täynnä kaikenlaisia eläimiä, lehmiä, vuohia, koiria ja kissoja. Kouluja saarella tuntui olevan kilometrin välein ja myöhemmin eräs paikallinen kertoikin, että filippiiniläiseen perheeseen kuuluu usein kymmenenkin lasta, mikä selittää koulujen runsautta. Lapset katselivat meitä joko hyvin ihmeissään tai sitten he heiluttivat iloisina. Huomasi ettei saarille ole juurikaan valkoisia turisteja näkynyt eikä mekään niitä pahemmin parin päivän aikana nähty.
 |
| Filippiinien ruokakulttuurista ei jäänyt mitään erikoista mieleen, paitsi tämä ihanan herkullinen täytetty munakoiso. Ilmeisesti se oli jonkinnäköinen paikallinen herkku, koska sitä sai useammastakin paikasta. Tuolla kyseissä paikassa pyysimme kasvisruokaa ja saatuamme ruuan, huomasimme, että siellä juustokuorrutteen alla oli kuitenkin lihaa. Mainitsimme asiasta tarjoilijalle ja hän vastasi, että "vain vähän lihaa". Saimme kuitenkin lopulta uudet annokset ilman lihaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti