Hanoihin saavuimme yöllä ja vietimme siellä pari päivää kaupunkia kierrellen. Meidän oli tarkoitus mennä kahden päivän vaellukselle Sapaan, joten kävimme kyselemässä muutamista matkatoimistoimista ja vertailemassa hintoja, jotka vaihtelevat hyvinkin reilusti. Saimme oman kolmen yön reissumme ruokineen noin 60 eurolla. Varasimme samasta paikasta vaelluksen sekä yhden yön risteilyn Halong Baylle. Sapa hike tuskin olisi ollut halvempi itsenäisesti tehtynä, mitä nyt laskeskelimme esimerkiksi junamatkojen hintaa.
Retkelle meidät tultiin noutamaan illalla eräästä matkatoimistosta, johon jätimme myös rinkkamme säilöön. Kuskimme vei meidät rautatieasemalle ja hyppäsimme yöjunaan. Meillä oli mukava, neljän hengen siisti hytti. Erittäin hyvä kokemus ensimmäisestä yöstä junassa ja nukuinkin raiteiden kolistessa todella sikeästi. Aamulla olimme saapuneet Lao Caihin, josta lähti vielä minibussikyyti Sapan kylään. Saimme aamiaista eräässä hotellissa, jonka jälkeen lähdimme oppaamme ja noin 16 hengen ryhmämme kanssa matkaan. Oppaamme oli minun ikäinen 22-vuotias ja hänellä oli kaksi lasta, joista nuorempi muutaman kuukauden ikäinen kulki mukana selkärepussa ja itki vain kerran koko reissun aikana. Silloinkin hän hiljeni kun sai maitoa.
Iltamme kului paikallisessa homestayssa, joka oli siisti ja viihtyisä. Siellä oli myös wifi, vaikka olimme olleet varmoja ettei sellaista siellä vuorten keskellä ole. Paikallinen illallinen oli taas herkullinen ja jälkiruuaksi joimme shotit paikallista pontikkaa. Yöllä uni maittoi taas hyvin. Aamiaiseksi saimme pannaria, banaania ja hunajaa, minkä jälkeen jatkoimme matkaamme takaisin Sapan kylään ja tällä kertaa matkaa kertyi vain noin neljä kilometriä. Sitten olikin vuorossa lounas ja loppupäivä meillä oli aikaa kierrellä Sapassa ja käydä paikallisilla markkinoilla. Ostin sieltä itselleni pussukan sekä isälle tuliaisiksi hampusta valmistetun paidan. Vähän kaduttaa etten ostanut itselleni samanlaista.
Homestay, joka muistutti suloista siskonpetiä suurella mökin parvella. |
Illalla saimme hotellilla herkullisen illallisen, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä alas rautatieasemalle. Minibussimme kuljettaja oli kuitenkin tukevassa humalassa, joten ihan kaikki, erityisesti eräs äiti tyttärensä kanssa, eivät olisi halunneet mennä auton kyytiin. Hotellin respa vakuutteli, että kuskihan on humalassa joka päivä ja se on ihan normaalia. Niinpä lopulta nousimme bussin kyytiin ja hyvinhän se matka meni, vaikka vähän jännitti.
Meidän vaellusryhmämme. |
Saavuimme Hanoihin aikaisin aamulla, joten hostellimme ovi oli tietenkin lukossa. Mies nukkui kuitenkin oven edessä lattialle joten kolkuttelimme aikamme ja niinpä raasu mies tuli unenpöppörössä avaamaan oven meille. Jonkin aikaa istuskelimme aulassa kunnes meille tultiin tarjoamaan vintin pikkuista varastohuonetta, jotta saisimme nukkua. Respan tyyppi teki meille tilaa sängylle ja siirteli romuja vähän pois tieltä. Itse olin nukkunut yöni junassa ilmeisesti tarpeeksi hyvin, koska uni ei enää tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti