Ajattelin vielä julkaista viimeiset kuvat Waihekelta, joita en ole ennen laittanut tänne. Enimmäkseen kuvia niistä uskomattomista maisemista, joita Waihekella riittää. Luonto osaa vain olla niin ihmeellinen ja kaunis.
 |
| Kaunis passionhedelmän kukka, josta oli ihana tehdä iltateetä (aina kun malttoi poimia tuollaisen kauniin kukan pois). Myöhemmin kesällä myrsky valitettavasti pahoinpiteli pensaan, emmekä saaneet kovin montaa passionhedelmää. |
 |
| Nuo jättimäiset puut ovat aina yhtä ihmeellisiä ja on ihanaa, että niitä näkyy niin paljon ympäriinsä. |
 |
| Huomasin tuon siilin puun juurella kävellessäni töistä pois ja kumarruin katselemaan sitä. Katselimme toisiamme pitkään ja pikuhiljaa hiippailimme lähemmäs. Lopulta tuo söpöliini melkein juoksi syliini. Siinä kyykkiessäni eräs työkaverini ajoi ohi ja kysyi onko kaikki hyvin. Siili juoksi matkoihinsa, mutta minä sain kyydin kauppaan ja tilaisuuden esitellä siilikuviani. |
 |
| Saaren paras paikka auringonlaskun pongailuun ja tyttöjen ilta kämppisten kanssa. Päivä oli ollut kuuma ja olin käynyt aikaisemmin uimassa, minkä saattaa nähdä mekostani. Rannalla oleilun jälkeen haimme pitsaa ja viiniä illalliseksi ja ajoimme tuonne katsomaan auringonlaskua. |
 |
| Tilasin Printeristä postikortteja ottamistani kuvista, niistä tuli niin söpöjä! |
 |
| Tähän on hyvä lopettaa, viimeinen iltani Waihekella, jonka halusin tietenkin viettää siellä ensimmäisessä Waiheken asunnossani Belle Terracella. Kaunis keväinen ilta, punaviiniä, juustoja ja ex-kämppis sekä juuri mailleen mennyt aurinko. Täydellistä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti