Cebu

Tultuamme Camotes-saarilta takaisin satamassa nuori mies viittoi meidät paikallisen pikkubussin kyytiin. Kyyti oli paljon halvempi kuin normaali ilmastoitu bussi, siellä soi subbarit täysillä ja auto oli ahdettu täyteen ihmisiä. Ihmiset istuivat kylki kyljessä tai sylikkäin ja ikkuna-aukoista vaihtui ilma koko ajan. Vaikka joka välissä ajattelimme, ettei autoon mahtuisi enää yhtäkään ihmistä, silti uudet ihmiset otettiin aina kyytiin ja jonnekin väliin tai jonkun syliin he aina mahtuivat.

Cebulla yövyimme samassa hostellissa, jossa vietimme ensimmäisenkin yön eli Tropical Hostel Cebu, joka oli mielestämme oikein mukava ja viihtyisä esimerkiksi aulan pikkuisen riippukeinun ansiosta, joka jäi mieleen. Parvekkeelta oli myös kiva katsella kaupungin maisemia. Respasta sai myös pyytämällä kuumaa vettä, joten saimme tehtyä aamupuurot. Meillä oli usein pikkuisen puurohiutaleita mukana, sillä niistä sai halvan ja nopean aamu- tai välipalan, jos ei muuta ollut tarjolla.

Seuraava päivä kului Cebua ympäriinsä kierrellen. Meillä ei kauheasti ollut suunnitelmia päivälle, kunhan käveltäisiin tai ajeltaisiin paikallisilla pikkubusseilla ympäriinsä. Kävimme esimerkiksi kiinalaisessa palatsissa. Sinne mennessä kävelimme pientä mäkeä ylöspäin kun vasemmalla puolella puiden lomasta näkyi isoja, siistejä selvästi varakkaamman väen asuntoja. Kun katseli maisemaa vähän tarkemmin näki, että talojen takana meni selkeä raja, jonka toisella puolella oli vain slummia ja huonokuntoisia pieniä talon rötisköjä.

Tykkään käydä hautausmailla eri maissa ja kun huomasin kartasta, että hostellimme lähellä olisi sellainen, halusin tietenkin poiketa siellä. Käveltyämme hautausmaan porteista sisälle, tajusin, että se ei kuitenkaan ollut ihan normaali hautausmaa vaan enemmänkin krematorio. Siellä näkyi kyllä arkkuja ja uuneja, mutta en ole varma olivatko ne käytössä. Enemmän huomioni kiinnittyi siihen, että siellä oli paljon köyhiä, kaikenikäisiä lapsia, jotka polttelivat tupakkaa (tai jotain muuta), he nukkuivat likaisella asvaltilla ja eräs nuori tyttö oli raskaana. Meidän hautausmaakierros jäi aika lyhyeksi ja vähin äänin hipsittiin pois paikalta. Jos en ennen ollut tajunnut, niin viimeistään tuolloin tajusin, kuinka hyvä tuuri itsellä on käynyt kun on syntynyt sellaiseen perheeseen mihin on syntynyt. Ja Suomeen.

 

Kävimme myös muutamassa kauppakeskuksessa ja jossain vaiheessa löysimme vihdoin myös sushipaikan, jota olimme kaivanneet. Löysimme japanilaisen ravintolan avokeittiöllä, joten näimme kokit työskentelemässä. Tilasimme sushiannokset ja siinä syödessämme ja erään biisin alkaessa soida, yhtäkkiä ravintolan henkilökunta aloitti huikean tanssiesityksen. Esityksen jälkeen he jatkoivat kokkailua niin kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Illalla kävimme vielä paikallisilla ruokamarkkinoilla, josta sai kohtuuhintaan ostettua kaikenlaisia erimaalaisia ja erilaisia herkkuja. Mango-banaanisorbetti oli yksi suosikeistamme ja itse söin myös bad thain. Menimme ajoissa nukkumaan, koska aamuyöstä oli taas lento Luzon-saarelle ja sieltä matka jatkui bussilla kohti San Fernandoa.