Gobilta takaisin Ulan Batoriin

Viimeisenä kokonaisena päivänä ajoimme paljon ja pysähdyimme matkan varrella eräässä luostarissa. Kiertelimme aluetta, missä oli esimerkiksi älyttömän kaunis pieni kirkko ja jurttia, joissa myytiin kaikenlaisia antiikkiesineitä sekä vanha kaivo, josta oppaamme nosti parantavaa vettä ja mukaan tuli pikkuinen sammakkokin. 

Ajelimme kohti vuoria ja matkan varrella kylmeni huomattavasti, välillä satoi hiukan räntää ja maa alkoi tulla valkoiseksi. Illalla saavuimme jälleen kerran paikallisen perheen luokse. He eivät ehtineet sillä kertaa ottamaan meitä vastaan, sillä heillä oli lampaan sisälmysten puhdistaminen kesken. Oppaamme autteli perhettä ja minä ja eräs toinen tyttö katselimme vierestä heidän touhujaan. Jälleen kerran heillä oli siellä erilaisia juustoja, kuivatettua ja pehmeämpää. Perheeseen kuului pikkuinen tyttö, sekä paljon eläimiä, vuohia, kissoja, lehmiä ja hevosia.

Kaikilla jurtilla oli pihan perällä eristyksissä tuollainen pieni ulkohuussi, jossa ei tietenkään mitään pönttöä ollut, reikä vain lattiassa.

Illalla tuli pieni rankkasadekuuro, mutta jurtassa oli lämmin ja keskellä jurttaa olevassa kamiinassa paloi tuli. Sadekuuron jälkeinen auringonlasku oli aivan älyttömän upea.

Kulhossa on eräänlaista pehmeää juustoa ja taaempana näkyy kova, kuivatettu juusto.

Aamupalan jälkeen lähdimme ratsastamaan hevosilla. Hevosilla ratsastamisesta jäi paljon parempi fiilis kuin kameleista ja alkoi tehdä mieli ratsastusreissulle jonnekin Islantiin. Sitä tunsi itsensä niin vapaaksi ravatessa siellä kauniin luonnon keskellä, melkein villihevosilla ja hieman vanhanaikaiseen tyyliin, ei sen kummempia ratsastusvälineitä eikä kypäriä. Sen pienen ratsastussession jälkeen ymmärrän taas paremmin niitä ihmisiä, jotka harrastavat ratsastusta. Ei jäänyt varmasti viimeiseksi kerraksi.

Ratsastelun jälkeen alkoi matka takaisin Ulan Batoriin. Kauniita maisemia, niitä lukuisia eläimiä, aroja ja matkalle sattui jättimäinen rypsipeltokin. 

Olin varannut pari yötä Sunpath -hostellista, jonne palasimme illan suussa. Sovimme aussityttöjen kanssa, että menisimme yhdessä illalliselle ja drinksuille pienen lepäämisen ja suihkussa käynnin jälkeen. Illallisen söimme japanilaisessa herkullisessa ravintolassa, jonka jälkeen jatkoimme drinksuille keskustaan. Matkan varrella yritin nostaa käteistä lähes jokaisesta löytyvästä automaatista, mutta mikään ei toiminut. Rahat tarvitsin nimittäin maksaakseni Gobin reissun. Ilta oli kuitenkin hauska ja täynnä mielenkiintoisia keskusteluja.

Meidän Gobin reissun ryhmä.

Viimeisenä Mongolian päivänä suuntasimme vegaaniravintolaan nimeltään The Loving Hut. Vieressä oli pankki ja koetin saada käteistä sieltä noin puolen tunnin jonottelun jälkeen vain todetakseni, ettei se onnistu ilman passia, jonka olin tietenkin jättänyt hostellille. Mutta ruoka ravintolassa oli herkullista, mieleen jäi erityisesti lämmin tyrnimehu, niin hyvää! Ruokailun jälkeen päätin lähteä hostellille hakemaan sitä passia, mutta matkan varrelta löysin erään pankkiautomaatin, jota en ollut ennen nähnyt. Ja sain lopulta rahani nostettua sieltä.

Loppupäivä kuluikin lähinnä hostellilla makoillen. Olin tullut kipeäksi edellisen päivän drinkeistä ja en yksinkertaisesti pystynyt melkein edes makaamaan. Jossain vaiheessa olo parani sen verran, että lähdin katsomaan Tsingis-kaanin patsasta ja aukioita. Päivällä oli satanut, joten kaupunki näytti upealta ilta-auringossa vesilätäköineen ja sateen jälkeisine tuoksuineen. Tarkoituksena oli ostaa myös junaevästä seuraavan päivän junaan, mutta huonovointisuus palasi takaisin enkä pystynyt edes ajattelemaan ruokaa, joten palasin hostellille nukkumaan.

Seuraavana aamuna oli herättävä taas ajoissa, sillä seuraava juna-matka Pekingiin odotteli. Yksi aussi-tytöistä oli tulossa kanssani samalla junalla ja niinpä pääsimme samalla kyydillä hostellista juna-asemalle. Auringonnousussa ajelimme asemalle. 

Olin jälleen kerran kakkosluokan vaunussa ja vaunussa oli lisäkseni ihana tyttö Barcelonasta. Melkeimpä luksusta nukkua huoneessa, jossa on vain kaksi ihmistä. Juna-matka taittui Gobin aavikon halki tutuissa maisemissa. Kävin myös testaamassa ravintolavaunun, jonka ruoka oli herkullista ja valikoimaakin löytyi.