Gobin autiomaa

Aamupala syötiin aikaisin ulkona, kameleita katsellen, minkä jälkeen ähdimme jatkamaan matkaa. Mukaamme lähti myös poika, joka oli ollut kyläilemässä isovanhempiensa luona. Hän istuutui oppaan syliin ajomatkaksi ja jäi pois eräässä kylässä, jossa kävi koulussa. 

Ajomatkamme aikana kuskimme pysähteli välillä kun tien laidassa näkyä jotain mielenkiintoista kuten kameleita tai muita eläimiä.

Lounaan jälkeen matkamme jatkui erääseen kansallispuistoon, kauniiseen vehreään laaksoon, jossa oli kukkuloita , virtailevia puroja sekä erilaisia eläimiä. Näimme esimerkiksi paljon jakkeja, hevosia, isoja hiiriä (tai marsuja, niillä kun ei ollut häntää) ja käärmeen.

En ole aivan varma, onko tuo marsu, hiiri vai mikä? Mutta suloinen.

Reitti ei aina ollut ihan helpoimmasta päästä.

Kansallispuiston laidalla oli myös pieniä matkamuistomyymälöitä sekä erään kukkalan takana oli muutamia jurttia, joissa nukuimme seuraavan yön. Vähän ennen auringonlaskua lähdimme kävelemään kukkulan päälle, josta näimme hyvin auringonlaskun. Mukaan otimme pullollisen viiniä, jota sitten siemailtiin auringonlaskussa.

Sinä yönä minulla oli kuuma nukkuessani, ehkäpä kukkuloiden keskellä oli suojaisa ja lämmin paikka. Tai sitten olin vain varautunut niin runsailla vaatteilla ja siksi piti herätä yöllä ja vähentää niitä.

Matkan varrelta pongatut erittäin hyvin poseeravat vuohet.

Aamiaisen jälkeen ajelimme hiekkadyyneille, jonne saavuimme jo puolen päivän aikaan. Siellä oli todella kuuma ja olisi helposti tarjennut hellevaatteissa. Sää vaihteli kyllä niiden kuuden reissupäivän aikana paljon, välillä olisi riittäneet hellevaatteet ja välillä tarvitsi toppatakkia. Majoituimme jälleen kerran paikallisen perheen luona, joilla oli paljon erilaisia eläimiä, esimerkiksi eräs pieni ja vikkelä koiranpentu, isompia koiria ja tietenkin vuohia sekä kameleita.

Tervetuliashetki ja maitoteetä.

Myöhemmin iltapäivällä meillä oli ohjelmassa kameliratsastusta, josta minulla on edelleen hieman ristiriitaiset fiilikset. Niin paljon olen kuullut juttuja, että norsuilla ei ehdottomasti saa ratsastaa, eläinten kanssa valokuvissa poseeraus tarkoittaa monesti huumattuja eläimiä enkä muutenkaan mielelläni vieraile eläintarhoissa, delfinaarioissa tai vastaavissa. Mietin pitkään, mitä kamelit mahtavat ajetella, jos niillä ratsastaa ja miltä se heistä tuntuu. Gobin autiomaassa iso osa hevosista, vuohista ja kameleista ovat puoliksi villejä. Se tarkoittaa sitä, että ne voivat kuljeskella, missä tykkäävät, mutta kun omistaja niitä tarvitsee, eläimet haetaan. Jostain syystä eläimet tulevat myös pimeän tultua jurttien läheisyyteen, veikkaisin että ihan vapaaehtoisesti. Ne eivät siis useimmiten ole lukkojen takana tai sidottuina naruun. Näin myös meidän kamelimme, joilla ratsastimme. Omistaja kävi hakemassa kamelit moottoripyörällä. Kamelien kunnosta pystyy kuulemma päättelemään, ovatko ne ratsastuskelpoisia vai eivät. Näin paljon erilaisia kameleita autiomaassa osan hyvinkin läheltä ja niiden kunto tosiaan vaihteli huomattavasti. Meidän kameleillamme oli kiiltävät ja vahvat turkit, mikä ainakin on hyvä merkki. Kuitenkin niillä oli nenissä jonkinlaiset tikut, joita ilmeisesti käytetään ohjaamiseen, mutta eivät ne kovin kivoilta näyttäneet. Polvien kohdalta kamelien turkki kuitenkin oli kulunut, joten voisi päätellä, että niillä ratsastettiin aika paljon.

Kaikesta tästä johtuen en kauheasti nauttinut kamelilla ratsastuksesta, enkä sitä luultavasti toista kertaa enää tekisi, ainakaan ottamatta kunnolla selvää paikasta ja siitä voivatko kamelit oikeasti hyvin. Yksi meistä tytöistä jätti kameliratsastuksen välistä, mutta me muut ratsastelimme ympäri autiomaata tunnin ajan.

Aikaa kului paljon jurtan kovilla sängyillä maaten ja lueskellen.

Tästä kuvasta näkee mielestäni hyvin, kuinka upeasti ja vaivaa nähden nuo jurtat ovat rakennettu.

Illallisen jälkeen ennen auringonlaskua lähdimme ajelemaan hiekkadyynien juurelle ja tarkoitus oli kiivetä huipulle. Kaukaa kun oli katsellut dyynejä ne eivät näyttäneet niin korkeilta, mutta kun saavuille juurelle ne näyttivät huikean suurilta. Jo ennen puoltaväliä meinasin luovuttaa ja oli pakko jäädä lepäämään ja istumaan hetkeksi, mutta onneksi jatkoin matkaani. Dyynit olivat kuitenkin vain noin 240 metriä korkeita, mutta liukuvalla hiekalla tarpominen ylöspäin oli raskaampaa kuin olin kuvitellut. 

Kaikki ponnistelu tietenkin palkittiin kun pääsin ylös, maisemat olivat aivan huikeat, hiekkadyynejä näkyi silmänkantamattomiin ja olin ehtinyt ylös juuri ennen kuin aurinko painui dyynien taakse.

Alas tuleminen dyyneiltä juosten olikin paljon hauskempaa ja se kävi helposti. Sinä yönä myös uni tuli nopeasti ja nukuin yöni sikeästi, eikä ollut liian kuuma tai kylmä.

Neljäntenä päivänä ohjelmassa oli suihkussa käynti ja oppaamme oli myös hiukan lupaillut, että kylässä saattaisi olla lounaspaikka, josta löytyisi wifi. Alla oleva kuva kertoo lounashetkestämme kun vihdoin saimme wifin muutaman päivän jälkeen.

Lounaan ja wifittelyn jälkeen lähdimme Flaming Cliffseille, josta on löydetty esimerksi dinosaurusten fossiileja. En ole ikinä ollut niin tuulisessa paikassa kuin mitä se oli ja pelkäsin jatkuvasti lähteväni lentoon. Ihan oikeasti.

Alla olevassa kuvassa istun kielekkeen, mutta en uskaltanut mennä enempää reunalle, ei siksi että pelkäisin korkeita paikkoja vaan enemmänkin, koska pelkäsin lentäväni tuulen mukana alas kielekkeeltä. Kävellessämme takaisin autoon, kävelimme käsi kädessä oppaan ja aussitytön kanssa. Se antoi vähän turvaa, että ehkä kolme ihmistä eivät lennä niin helposti kuin yksi. Kaikesta huolimatta aivan uskomattoman kaunis ja mielenkiintoinen paikka ja niin ihmeellinen luonto.

Yön vietimme keskellä tasaista autiomaata tähän mennessä moderneimmassa jurtassa, missä olimme yöpyneet. Tuuli oli edelleen jäätävä ja voimakas.

Seuraavana aamuna heräsin vielä normaaliakin aikaisemmin kuvailemaan auringonnousua hiljaisessa autiomaassa. Tajusin etten ollut ennen ollut missään niin hiljaisessa ja karussa paikassa, oikeasti keskellä autiomaata. Siellä ei ollut mitään muuta kuin hiekkaa, ei kasveja eikä puita, ei kohoumia eikä mitään. Niin karun ja yksinkertaisen kaunista.