torstai 3. toukokuuta 2018

Irkutsk osa 2



Irkutskiin palailin siis illansuussa ja koska Balalaika-hostelli oli mennyt talvitaoulle, menin saman omistajan Balaikar hostelliin. Se ei ollut ihan niin mieleinen kuin Balalaika, ehkä koska henkilökunta oli hieman yrmeää. Muuten kyllä kaikin puolin mukava pikkuinen hostelli, niin kuin sisarensakin. 





Viimeisenä päivänäni Irkutskissa lähdin taas kiertelemään kaupungille ilman päämäärää. Siitä tykkään melkein kaikista eniten. Ei kiirettä, ei odotuksia, ikinä ei tiedä, mitä seuraavan kulman takaa löytyy, saa kierrellä niin kauan kuin huvittaa, syödä koska huvittaa ja pysähtyä ja lähteä koska vain. Sillä kertaa näin useita hääpareja ja lisää kauniita kirkkoja.





Yllä olevan kirkon pihalla kuvailin ihania kukkasia kunnes eräs remonttimies tuli sanomaan, että hän halusi tarjota lahjan minulle ja viedä minut kirkon kellotorniin. Vähän epäilevänä varmistelin maksaako se mitään ja tunnustelin luotanko häneen. Kun hän tarpeeksi monta kertaa lupasi ettei maksa ja hän vain haluaa antaa lahjan minulle niin suostuin. Ensiksi hän esitteli remontoimiaan paikkoja, minkä jälkeen kiipesimme kapeita portaita ylös torniin, josta avautuivat kauniit maisemat joelle ja Irkutskin kaupunkiin. Niin kaunista. Sitten poika vei minut huoneeseen, jossa oli kirkonkellot harjoittelua varten. Hän näytti kuinka ne toimivat ja antoi minunkin kokeilla. Ei ihan helppoa, mutta ehkä olisin voinut oppia pienen harjoittelun jälkeen! Sen jälkeen kävelimme takaisin alakertaan ja tuskin olin ehtinyt edes kiittää kun poika oli kadonnut jonnekin yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.


Näkymät kellotornista.



Jatkoin seikkailuani ja löysin toreja ja kauppahalleja. Ehkä yksiä lempipaikkojani tutkiskella ja katsella. Vielä kun saisi maistaa kaikkea mahdollista. Valikoimat olivat niin valtavat etten osannut päättää, mitä söisi ja lopulta päädyin helppoon sushiin, vaikkakin oltiin Venäjällä. En ollut kuitenkaan venäjän juttelutuulella, joten ikinä en tiennyt oliko epämääräisen näköiset ruuat lihaa, kalaa vai kasviksia. Kävelin takaisin hostellille syömään sushit ja keittiössä tutustuin pariin brittiin, jotka olivat myöskin tekemässä Trans Siperian reittiä. Vaihdoimme kokemuksia ja juttelimme ruuasta ja siitä kuinka paljon tekee mieli kasviksia ja hyvää kasvisruokaa. Sain heiltä myös jotain herkullista juustoa, jota olinkin kaipaillut.





Ruokailun jälkeen päätimme lähteä brittien kanssa erääseen museoon. Se oli tarkoituksena, mutta saavuimme paikanpäälle puoli tuntia ennen sulkemista, joten emme päässeet enää sisälle. Edes parhaimmat koiranpentuilmeet eivät tehonneet. Säästimme rahat ja kiertelimme kauniissa pihapiirissä, joka oli sekin varsin hyvä vaihtoehto. Tytöt olivat tutustuneet junassa kolmeen ranskalaiseen ja saksalaiseen ja he olivat suunnitelleet menevänsä jonkinlaiseen konserttiin, oopperaan tai teatteriin, josta kukaan ei oikein tiennyt sen enempää. Menimme konserttitalolle kyselemään hintoja, mutta kun selvisi, että se olisi ollut päälle 30 euroa, ei kukaan ollut enään kovin innoissaan menossa mysteerikonserttiin. Niinpä päätimme mennä vain baariin kuuntelemaan live-musiikkia. Sinne päästyämme esityksen alkuun oli kuitenkin vielä pari tuntia aikaa ja bändi harjoitteli siellä, joten odotellessa lähdimme etsimään ruokapaikkaa. 





Puheeksi tuli ilmeisesti Irkutskin ainoa kasvisravintola, jota minäkin olin tuloksetta koittanut etsiä. Saksalainen kuitenkin vei meidät sinne ja britti-tytöt, jotka myös olivat kasvissyöjiä, sekä minä olimme tietenkin aivan innoissamme. Ravintolan nimi on Govinda, jossa suosittelen kyllä ehdottomasti vierailemaan, jos Irkutskissa käy. Ruuan saa valita vitriinistä ja se maksetaan painon mukaan. Jälkkäriksi ostimme jonkinlaiset pienet makeat (ja luulisin, että terveelliset) pallot. Ruoka oli herkullista ja erilaista. Palvelu oli myös erinomaista ja vaikka ravintola oli sulkemassa kun pääsimme sinne, saimme silti syödä rauhassa. Emme edes tajunneet, että he olivat sulkemassa ennen kuin he meidän jälkeen alkoivat laittaa ruokia pois.  






Toinen britti-tytöistä soitti työkseen harppua ja lisäksemme ravintolassa oli yksi vanhempi ranskalainen nainen. Jonkin ajan kuluttua selvisi, että myös tämä nainen soitti harppua. Hänellä oli harppu myös mukana ravintolassa ja hän kertoi soittavansa luonnolle ja kuvailevansa sitä myös esimerkiksi Youtubeen. Harpunsoittajat vaihtoivat yhteystietonsa ja sopivat tapaavansa Olkhonin saarella myöhemmin. Kun olimme lähdössä tuli puheeksi, miten nainen pääsisi rautatieasemalle ja koitimme sitä selvitellä useiden karttojen, kirjojen, puhelimien ja englantia puhumattomien ravintoloitsijoiden kanssa. Lopulta ravintolan omistajanainen sanoi, että hän vie naisen kädestä pitäen bussipysäkille. Hyvillä mielin, mahat täynnä lähdimme ravintolassa kohti baaria ja naureskelimme, mikä sattuma, kaksi harpunsoittajaa tapaavat toisensa kasvisravintolassa.




Baarin nimi oli Rock’n Roll Pub. Olen jonkin verran live-bändejä nähnyt, mutta tuntuu, että tuo meni kyllä heittämällä ykköseksi. En oikein tiedä, mitä musiikkia se oli, mutta niin hienon kuuloista, erilaisia puhallinsoittimia, haitari, persoonallinen laulaja ja aivan huikea meininki! Laulaja otti myös yleisön mukaan ja jutteli meille kaikenlaista, mistä emme tietenkään ymmärtäneet. Ihmiset hyppivät ja tanssivat koko kehollaan, olivat he sitten tanssilattialla yksin tai tanssilattian ollessa täysi. Olisin voinut tanssia vaikka koko yön heidän kanssa. 


Kuitenkin bändin lopetettua lähdimme kävelemään takaisin hostellille. Taas piti sanoa hyvästejä ranskalaisille ja jälleen kerran sovittiin, että nähdään Pariisissa. Hiukan harmitti lähteä seuraavana päivänä pois Venäjältä, mutta lupasin taas kerran itselleni, että palaisin joku päivä takaisin. Venäjä on niin älyttömän suuri, niin älyttömän upea niiltä pieniltä osin, mitä olen siitä nähnyt. Ihania mummoja, ihania ihmisiä, luonnetta ja niin paljon enemmän, mitä olisin ikinä odottanut. Kaunis, karu luonto, paljon kukkia, ihania hirsitaloja, ihania kyliä. Joku päivä ajattelin tehdä oikean klassisen Trans Siperian Vladivostokkiin saakka. Baikal-järvi olisi kiva nähdä myös jäässä ja Venäjän muihinkin aitoihin pieniin kyliin ja niihin vanhoihin hirsitaloihin pitäisi päästä vierailemaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti