Junaliput Suomesta Venäjälle ja Venäjän sisäiset junaliput olin ostanut itse netistä, mutta jostakin syystä Venäjältä eteenpäin en pystynyt itsenäisesti ostamaan lippuja, joten ne täytyi ostaa matkatoimiston kautta. Matkatoimiston kautta ei saanut lippuja karjavaunuun, jonne olisin ehdottomasti halunnut mennä uudelleen. Kakkosluokankin vaunu oli kuitenkin kiva kokea.
Aamulla heräsin ajoissa muutaman tunnin yöunien jälkeen ja jouduin myös herättämään respan tytön, jotta saisin kirjauduttua ulos ja hän tilaisi taksin minulle. Respan tyttö ei tietenkään ollut kovin innoissaan heräämään ja näytti sen myös.
Kakkosluokan vaunussa ei hirveän suuria eroja ollut, muuta kuin neljän hengen hytit ja se, että vaunu oli täynnä turisteja eikä venäläisiä enää näkynyt. Minun hyttiini tuli ruotsalainen pariskunta, joista toinen oli alunperin unkarilainen ja toisen perhe asui Suomessa ja hekin olivat alunperin kotoisin jostain Lähi-idästä.
Junamatkan maisemat olivat todella kauniit. Ajelimme Baikal-järven vierustaa, ihailimme järveä, aurinkoa ja ruskaa. Menimme myös unkarilaisruotsalaisen kanssa testaamaan ravintolavaunua, joka oli mielenkiintoinen kokemus. Pulska ravintolavaunun venäläisrouva poltteli tupakkaa sisällä ja riiteli jonkun miehen kanssa, mutta lopetti molemmat kun saavuimme paikalle. Hän esitteli meille lukuisia suuria kattiloita erilaisine ruokineen keittiössä, mutta tylsinä päädyimme nuudeleihin ja teehen. Suurin syy oli, koska valittevasti kasvisvaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Huokailimme luonnon kauneudelle ja joimme teitämme sitruunoilla.
Yhden päivän ja yön junamatka meni jälleen kerran hujauksessa. Sänky oli parempi kakkosluokan vaunussa, koska siellä ei ollut irtopatjaa, joka vähän väliä meinaa luisua lattialle. Nukuin yöni ja osan päivästäkin täydellisen sikeästi. Seuraavana aamuna saavuimme kirpsakan viileään Ulan Batoriin Mongoliaan.
Olin varannut Sunbath -nimisen hostellin kautta kuuden päivän reissun Gobin autiomaahan. Juna-asema oli täynnä eri hotellien ja hostellien ajureita ja vaikka en olisikaan varannut hostellia etukäteen olisi joku varmasti löytynyt. Saavuin hostellille, jossa sain syödä aamiaista, pakata kamani ja käydä suihkussa tai käyttää wifiä. Aikaa oli parisen tuntia ennen lähtöä ja päätin ottaa vain pienen repun mukaani ja jättää rinkan hostellille säilöön. Ihan käteväähän se oli, mutta reissussa harmittelin monta kertaa, että olin jättänyt kaikki kirjat rinkkaani, vapaa-aikaa kun oli runsaasti ja puhelinta ei voinut jatkuvasti käyttää, sillä ei ollut tietoa, koska seuraavan kerran saisi ladattua puhelimen. Wifiä, eikä yhteyksiä ei tietenkään ollut juuri lainkaan.
Lähdimme matkaan pienellä vanilla, paikallinen kuskimme, oppaamme, kolme aussi-tyttöä sekä minä. Ensimmäiseksi suuntasimme supermarkettiin ostamaan vajaan viikon matkaeväät. Meinasi siinä vähän oppaalla tulla hätä, kun selvisi, että kaksi meistä on kasvissyöjiä ja yksi vegaani. Opas-tyttömme nimittäin kokkaili meille kaikki ruuat eikä kasvissyönti ollut ilmeisesti niin yleistä siellä. Mutta hienosti hän selvisi, kaikki ruoka oli herkullisia.
Ensimmäinen ajopäivämme oli pitkä, mutta mielenkiintoinen. Jättimäisillä aroilla näkyi jo ensimmäisen päivän aikana yli 50 kotkaa, joten lopetin laskemisen. Se on vain niin huikean suuri ja uljas lintu, että olin aina aivan haltioissani kun sellaisen näin. Lisäksi näkyi puoliksi villejä hevosia, kameleita, lampaita, jakkeja ja myös jonkin verran kuolleita eläimiä ja kotkia. Ajoimme Ulan Batorista White stupa -luonnonsuojelualueelle, jossa oli upeita kivimuodostelmia. Kiipeilimme ja kävelimme siellä jonkin aikaa ja lähdimme vähän ennen auringonlaskua lähellä asuvan perheen luokse, joiden jurtissa majoituimme. Perheeseen kuului vanhempi pariskunta, joiden lapset asuivat jo muualla, mutta eräs lapsenlapsi oli kyläilemässä heidän luona. Ulkona oli kameleita ja vuohia, vapaina kaikki. Emäntä tarjoili meille mielenkiintoisia keksejä, kahta erilaista juustoa, kovaa, kuivatettua ja pehmeämpää sekä maitoteetä, jota tarjoiltiinkin lähes joka paikassa minne menimme.
Illallisen jälkeen siirryimme jurttaamme, jossa sinä yönä majoituimme. Ensimmäinen yö jurtassa oli kylmä, vaikka koitin pukea kaikki mahdolliset vaatteet päälle. Heräsin kuitenkin yöllä lisäilemään vaatteita, eli siis pipon ja kaulahuivin, jotka olivat olleet ainoot, joita en pukenut. Sänky oli myös kova, mutta olin onneksi tottunut kovempiin sänkyihin jo junassa. Tosin jurtan kova sänky oli verrattavissa lähinnä lautalattiaan, jossa oli ohut viltti päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti